Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

15. Huomenta unikeko

Aurora:

Väsyttää ja sattuu päähän. Heräsin juuri mut en ole avannut vielä silmiäni koska ei vaan jaksa. Huoneessa on onneksi sopivan pimeää. En muista eilisestä mitään sen jälkeen ku mentiin baarin ovista sisälle.

Hetkonen tää sänky on liian pehmeä omaksi sängykseni tai siis nikon sängyksi. Okei nyt on pakko avaa silmät.

Huone on semi iso. Katosta roikkuu vihreitä ja pinkkejä köynnöksiä. Katon rajassa on liilat ledi valot. Sängyn vastapäätä on musta iso vaatekaappi. Sängyn vieressä on taas musta pieni yöpöytä. Pöydän vieressä on koko vartalo peili ja pöydän yläpuolella on pienempi pyöreä peili.

Tossa kuva siitä huoneesta⬇️

Miten vitussa mä oon tänne päätynyt ja kuka hitto tän talon omistaa.

Päätän nousta ylös sängystä onneksi se kuka ikinä mut tänne toi oli ottanut multa farkut pois. Farkuilla on aika ikävä nukkua. Nappaan noi kyseiset farkut sängyn reunalta ja vedän ne jalkaani.
Katson itseäni nopeasti peilistä, jonka jälkeen suuntaan kohti ovea joka toivottavasti vie ulos huoneesta.

"Huomenta unikeko" kuuluu tuttu ääni. Mitä vittua miks mä täällä oon.

"Miks vitussa mä oon sun luona" tiuskaisen tuolle.

"Älähän nyt tai sä lennät aika pian ulos kylmään tietämättä missä sä edes olet" tuo vastaa rauhallisesti.

"Älä yritä esittää kilttiä! Minna sä oot kaikkee muuta kuin kiltti!" Ärähän tuolle.

"Ja sä et tiiä ihan kaikkea" tuo huokaisee ja lähtee keittiön uumeniin.

Tää talohan näyttää kunnon unelma kodille.

Keittiö⬆️

Olkkari⬆️

Kylppäri⬆️

Eteinen ⬆️

Tulen takaisin keittiöön missä Minna keittää näemmä lisää kahvia.

"Miten vitun paljon sulla on rahaa ja miten oot saanu tän kämpän" kysyn katsellen vieläkin ympärilleni ihan lumoutuneena.

"Kuten sanoin sä et tiedä kaikkea eikä sun tarviikkaan" Minna sanoo ja nojaa keittiö tasoon.

"Mut oikeesti tää on ihan sika hieno" sanon ja käännän katseeni Minnaan josta seuraa varmaa ainakin minuutin kestävä katsekontakti.

"Miten mä muuten päädyin tänne" kysyn.

"No siis tota se on aika pitkä tarina" hän sanoo ja kääntää katseensa pois.

"No kerro" käskytän tuota minua varmasti vanhempaa naista.

"Okei sit mä olin siinä baari tiskillä hyvän ideani kanssa. Sit sä tulit hakee jotain juotavaa sit me siinä jotain kai puhuttiin. Sä olit ainaki sillee "mitä sä täällä teet" tai jotain sit mä jossain vaiheessa näytin yksiä räjähteitä ja räjäytin koko baarin sä sit meinasit jäähä siihen keskelle baaria vaa seisoskelemaan nii vetäisin sut mun mukaan takaoven kautta ulos. Sä sit siinä pyörryit tai jotain nii kannoin sut tänne" tuo kertoo koko tarinan. Katon sitä vain suu auki ja mitä vittua ilmeellä.

"S-siis sä kannoit mut?" Kysyn järkyttyneenä tajutessani asian.

"Joo? Sä olit ihan saatanan kevyt varmaa 30kg" tuo sanoo. Jähmetyn vain paikoileni ja tuijotan suoraan lattiaan. En edes huomaa että minna kävelee eteeni. Hän ottaa leuastani kiinni ja siirtää katseeni häneen.

"Onks kaikki hyvin? Millon sä oot viimeks syönyt?" Tuo kysyy samalla tutkaillen silmiäni. Syönyt?..

Suustani pääsee vain jotain muminaa joka saa nyt kelvata vastaukseksi.

"Hei oikeesti sä oot ainakin 165cm pitkä ja mua noin kolme vuotta nuorempi ja se että painat jotain 30 kiloa on ihan saatanan vähän." Minna sanoo, huolestuneesti?. Miks hän on huolestunut mun asioista. Käännän katseeni pois päin.

"Jaahas mut nyt tehdään niin että sä voit tehä mitä haluut ulos ei saa mennä tai no et sä pääsekkää ja mä teen meille ruokaa" hän selostaa.

"E-en mä haluu s-syödä" änkytän.

"Voi pieni. Et sä voi ittees näännyttääkään" minna silittää poskeani jonka jälkeen rupee tutkimaan kaappeja.

"Mun pitää ilmeisesti käydä kaupassa mulla ei mee ehkä kovin kauaa" minna sanoo tutkittuaan kaapit läpi.

"Mhm" mumisen.

"No mä palaan ihan kohta" hän jatkaa ja on jo jotenkin päätynyt eteiseen ja pian ulos.

---------

Auroorankin näkökulmasta jotain.

🎶

Sanoja: 593