Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

36. Olen pahoillani..

Minna:

Ajan auton nikon kerrostalon eteen. Tai siis kerrostalon eteen jossa nikon kämppä sijaitsee. Matias ja Lyydia päätti tulla käymään nikolla ihan vaa muuten vaa. Avaan auton oven ja astun ulos. Kävelen ala ovelle ja avaan sen. Pidän sitä auki että nuokin pääsevät sisälle.

Kiipeemme portaita oikeaan kerrokseen. Kaivan avaimet taskustani ja avaan oven. Kävelen sisälle Lyydia ja Matias perässäni.

"Huhuu onko täällä ketään" huhuilen. Niko on ilmeisesti lähtenyt studiolle mut missä Aurora. Huomaan kirjeen keittiön pöydällä. Sen vieressä on verinen puukko.

"Ei helvetti.." kusikaan. Pelkään mihin tämä on menossa. Avaan salamana kirjeen.

En tiedä kumpi teistä tätä lukee tällä hetkellä mut mä en vaa enää..

Luen tuohon asti. Ei vittu ei ei ei.. juoksen eteiseen onneksi en ottanut vielä ulkovaatteita pois.

"Minne sä nyt meet" matias kysyt huollestuneesti.

"Aurora aikoo tappaa itsensä.." sanon nopeesti ja painelen ulos talosta. Juoksen portaat alas. Avaan ala oven nopeemmin kuin koskaan. Juoksen samaiselle sillalle päin missä meinasin itse päättää päiväni joku aika sitten.

Juoksen koko matkan sillalle asti. Näen tummaan pukeutuneen ihmisen istumassa kaiteella. Juoksen sillalle.

"Aurora kiltti älä.." sanon ääni väristen.

"Anteeks.. mut nyt on mun aika.." hento ääni sanoo hiljaa.

"Ei.. ei ole.. sulla on vielä elämä edessä" sanon kyyneleet silmissä.

"Kaikki loppuu aina.. ei mulla oo enää mitään järkee jäädä.." auroran murtunut ääni sanoo.

"Anteeks.." tuo kuiskaa ja hyppää alas.

"Eii!!" Huudan samassa purskahdan itkuun.

"Matias soita ambulanssi! Heti!" Lyydia käskyttää. Matias kaivaa puhelimensa ja mene ekauemmas puhumaan puhelua. Lyydia juoksee sillan reunaa pitkin alas. Alhaalla oli joki johon aurora oli tippunut. Lyydia nosti tuon pois joesta ja jätti joen vierelle. Sen jälkeen hän tuli mun luokse.

"Shh minna rauhotu." Lyydia sanoo rauhallisesti.

"Kaikki järjestyy." Tuo yrittää lohduttaa.

"E-ei.. e-ei järjesty" änkytän kyynelten valuessa tiuhaan tahtiin.

"Hengitä ihan rauhassa. Seuraa mun hengitystä." Lyydia ohjeistaa ja rupee hengittää rauhassa sisään ja ulos. En mä pysty tähän..

"T-tää on mun v-vika.." itken.

"Hei ei se oo sun vika" blondi sanoo.

"O-onpas" väitän vastaan.

"Eikä ole" Lyydia sanoo ja vetää minut haliin. En jaksa vastata mitään itken vain tuon olkapäätä vasten. Lyydia irrottautuu pian ambulanssin tullessa paikalle ja ohjeistaa tuon oikeaan suuntaan. Ensihoitajat vievät auroran ambulanssiin ja lähtevät pillit päällä kohti sairaalaa. Juuri loppunut itku alkaa uudelleen.

"Lähetäänkö sairaalalle" matias tulee kysymään ja halaa mua.

"K-käydään eka s-studiolla" sanon ääni vapisten. Studio onneks oli iha lähellä. Matias nyökkää ja lähemme kolmestaan studiota päin.

Kävelen portaat ylös ja jään seisomaan studion oven taakse. Lyydia koputtaa oveen ja tulee seisomaan viereeni. Pian ovi aukeaa. Katson maahan

"Moi?" Niko sanoo kysyvästi.

"Ennen kuin kysyt mä oon Lyydia minnan isosisko ja toi on Matias minnan pikkuveli" Lyydia sanoo.

"Okei. Tulkaa sisälle" niko sanoo ja aukaisee ovea enemmän. Jätän ulkovaatteet naulakkoon ja kävelen hengailu tilaan katse edelleenkin maassa. Istun sohvalle ja pian lyydia ja matias istuvat viereeni.

"Te näytätte sille että oisitte räjäyttänyt koko Venäjän pois kartalta" joonas sanoo.

"Jos se oltais tety nii oisin kyl paljon paremmalla tuulella" vastaan ja nostan katseeni pois maasta.

"Mitä helvettiä on tapahtunut? Ethän sä koskaan itke." Niko sanoo huollestuneesti ja nousee ylös. Käännän katseeni takaisin maahan.

"Minna, mitä on tapahtunut" tuo kysyy uudelleen ja ottaa kiinni leuastani. Hän pakottaa minut katsomaan häntä silmiin.

"A-aurora.. s-se hyppäs alas s-sillalta " sanon ääni vapisten samalla kun uudet kyyneleet valuvat poskilleni.

"Ei helvetti.." niko kuiskaa ja ottaa pari askelta taaksepäin.

"Missä se nyt on?" Aleksi kysyy ääni väristen.

"Se vietiin sairaalaan" Lyydia vastaa puollestani.

"Mennäänkö me sinne?" Niko kysyy hiljaa. Nyökkään ja nousen ylös sohvalta suunnatakseni eteiseen.

Time skip

Istumme sairaalan käytävän penkeillä. Flash backit tähä tilanteeseen on ihan vitun pahat. Mun jalat ovat täriseet koko vitun ajan.

"Minna rauhassa" Lyydia sanoo. Matiaksen oli pitänyt lähtee kotiin jonkun takia.

"E-en mä pysty tähän t-taas.." sanon täristen.

"Sä et oo yksin tän asian kanssa.. ja miten niin taas?.." niko huomauttaa ja kysyy heti perään.

"Mun pikkusisko tappo itsensä mun silmien edessä yli 10 vuotta sitten.." selitän varmaa viidennen sadannen kerran.

"Ai.. miks sä et ikinä kertonu" niko kysyy.

"Mä halusin vaa unohtaa sen.." kuiskaan. Huomaan valkopukuisen naisen kävelevän tännepäin. Nousen äkkiä ylös nikon kanssa.

"Te varmaan tunnette Aurora ******* " nainen kysyy.

"Joo" vastaan salamana.

"Mä oon pahoillani mut mitään ei voitu tehä." Lääkäri sanoo. Ei...

"S-sano että toi oli joku v-vitsi" sanon kyyneleet taas poskillani. Niko lysähti tuolille itkemään.

"Olen pahoillani" tuo sanoo ja taputtaa minua olkapäälle.

"Minna.. et sä voi asialle mitään" Lyydia sanoo rauhallisesti.

"Miks aina minä.." sanon ja purskahdan itkuun.

------------

Seuraava luku onkin sitten viimeinen:(

Julkasen sen osan klo 0.00

Sanoja: 747