Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

14. P-pyörryttää

Niko:

En tiedä enää mitä teen Aurorasta ei oo kuulunut mitään kuukauteen. Olen vain itkenyt ja juonu. Tiedän fiksua.

Aleksi oli tän viikon täällä minun seuranani. Ollaan käyty ulkona ja juteltu kaikkee maan ja taivaan väliltä ja illalla katotaan joku elokuva.

"Niko" aleksi huutaa keittiöstä.

"Niin?" Kysyn sohvalta.

"Mitä sä haluisit syödä?" aleksi kysyy ja kävelee olohuoneen ovi aukollo. Syödä?.. en mä haluu syödä mitään..

"Öö en mä tiiä päätä sä" sanon kääntämättä katsetta alluun.

"No mitä te söitte vaikka tommin kanssa?" Allu kysyy.

"Spagettia ja lihapullia" vastaan.

"No jos mä teen vaikka sitä" aleksi sanoo ja palaa keittiöön.

"Juuh" sanon vaikka tuskin hän sitä enää kuuli.

Time skip

Aleksi sai tehtyä ruuan ja pyörittelen sitä jälleen haarukassa. En mä haluu syyä..

"Hei niko söisit nyt ees vähän" allu sanoo huomatessaan etten oo syönyt vielä.

"Mhm" mumisen hiljaa.

Sain syötyä yllättävän paljon.  Jopa melkein puolet.

"Hyvä niko mä oon ylpeä susta" aleksi sanoo ja halaa mua.

"Mm voidaanko mennä kävelemään ulos. Haluun raitista ilmaa" sanon allulle.

"Tietenkin jos sä haluut kello on kohta 23" aleksi sanoo ja katsoo kelloa.

"Onko se jo niin paljon" kysyn ihmeissäni ja katson itsekkin kelloa.

"Joo on" hän naurahtaa.

" No mut mennää silti " sanon ja suuntaan eteiseen pukemaan vaatteita. Allu tuli pian perässäni.

Koska alkoi olla syksy ja kylmää sekä pimeää nii puettiin takit ja pipot sekä aleksi laittoi vielä pipon päähän. Mä en pipoa jaksanut ruveta etsimään nii oäätin mennä nyt ilman sitä. Onhan mulla sit huppu jos pää jäätyy.

Kellon aikaan ja päivämäärään nähden helsingin kadut ovat ylkättävän tyhjät.

Maanantai ilta tai melkein yö.
Marraskuukin vaihtuu kohta joulukuuksi. Lumesta ei ole tietoakaan ainakaan täällä päin, muualla sitä saattaakin jo olla.

Kävelemme jossain päin helsinkiä ihan hiljaa. Eihän sitä aina tarvitse puhua pelkkä läsnäolokin riittää.

Yhtäkkiä päässä rupee heittää ja tuntuu että jalat lähtee alta.

"Hei niko kaikki hyvin?" Aleksi kysyy huomattuaan että pysähyin.

"P-pyörryttää" änkytän. Tuntuu että maailma pyörii.

"Niko ihan rauhassa mennään istumaan tohon penkille" Allu ohjeistaa ja rupee taluttaa mua läheiselle penkille.

"Sulla on varmaan verensokerit alhaalla" aleksi sanoo. Mumisen vain jotain vastaukseksi ja nojaudun aleksin olkapäähän.

"Pääsetkö kävellen kotiin vai soitanko vaikka tommin hakee meidän" tuo kysyy.

"Kyl mä varmaan pääsen kävelee" vastaan ja noysen ylös mut samassa meinaan kaatua eteen päin mut aleksi saa otettua mut kiinni.

"Kyl mä nyt soitan tommin hakee meidät" aleksi sanoo auttaessa minut takasin istumaan.

----------

Sanoja: 394