Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

33. Heh joo..

Aurora:

Herään jostain pehmeästä sängystä. Katson viereeni ja näen siinä rasmuksen. Tunnen eilisen tavaran nousevan oikein kivaa vauhtia ylös. Nousen äkkiä sängystä ja juoksen vessaan.
Suihkussa ilmeisesti oli joku mut ihan vitun sama nyt. Avaan vessanpöntön kannen ja oksennan sinne.

"Huomenta vaan sullekkin" Minna vittuilee. Jaa hän oli se joka oli suihkussa. Näytän tuolle keskaria. Minna naurahtaa ja lähtee ulos kylppäristä.

"Väistä saatana" Rasmus huutaa ja juoksee oksentamaan.

"Te ootte kyl fiksu parivaljakko" minn sanoo sarkastisesti vessan ovelta. Näytämme tuolle keskaria samaan aikaan. Tuo vain naurahtaa.

"Päädyitte viimeks myös ryyppää" minna sanoo. Pyöräytän vain silmiäni.

"Toi yllytti" rasmus sanoo ja osoittaa minua.

"Enhän. Mä kysyin että haluutko ja sä olit heti että totta vitussa" puollustan.

"Nii muttaku mut öö" rasse yrityää keksiä jotain.

"Sitä minäkin" sanon tyytyväisenä voitostani. Minna pudistaa päätään huvittuneena ja katoaa pois ovelta. Näytän rasselle kieltä jonka jälkeen nousen ylös ja lähen pois.

Yhtäkkiä silmissäni alkaa sumentua ja päässä piippaa. Kaadun taakse päin.

"Aurora?!" Rasmus järkyttyneenä ja ottaa musta kopin juuri ennen kuin osun maahan.

"Mitä tapahtuu?" Minna kysyy ja tulee katsomaan niko petässään.

"Se vaan käveli tosi huterasti ja sit vaan kaatu. Sain siitä onneks just kiinni enne kuin se osu maahan" rasse kertoo. Pääni on täynnä sumua enkä osaa tulkita mitään mitä tapahtuu ympärilläni. Ajatuksetkaan ei kulje suuntaan taikka toiseen.

"Auroraa" Niko huhuilee ja heiluttaa kättään naamani edessä. Ravistan päätäni.

"Mitä tapahtu" kysyn huomattuani kolmet huollestuneet silmä parit itsessäni.

"Sulla varmaa laski verenpaineet" niko sanoo.

"Millon sä oot viimeks syönyt" minna kysyy heti perään. Tuo on aknoo joka tietää syömishäiriöstäni ja sain sen jo melkein selätettyä kunnes palasin takas tänne.

"Aurora mä kysyin sulta kysymyksen." Minna sanoo kun en vastaa mitään.

"Öö heh joo eeilen" sanon jotain.

"Onks kaikki hyvin sä oot koko ajan ihan omissa maailmoissa" rasmus kysyy.

"Heh joo" sanon hiljaa. Onneks ihmiset antoi asian olla en olis jaksanut enempää ylimääräistä kysymyksiä. Rasmus kuiteskin nosti mut sänkyyn lepäämään ja siihen mä kyl aik nopee nukahinkin

-------------

Tää alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan.

Sanoja: 330