Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

34. En mä muistanu

Aurora:

Mun synttärit vietettiin aika lailla semi haikessa tunnelmissa joku pari viikkoa sit. Mut no voi voi. Sen jälkeen alkanut ala mäki on vain jatkunut jatkumistaan. En tiedä mistä yhtäkkiä moinen tuli.

"Aurora? Onko kaikki hyvin? Oot ollu aika kauan siellä" niko kysyy oven toiselta puolelta herättäen minut omasta ajatuskuplasta. Katson käsiini. Verta..

"Joo on" huudan oven läpi.

"Ookei" tuo vastaa epäilevästi. Nousen ylös lattialta. Pesen terän ja pidän käsiäni hetken aikaa veden alla. Painelen paperilla vielä hellästi ranteita ennen kuin lasken hihat takaisin alas ja astun ulos vessasta.

"Mä käyn tapaa mun yhtä tuttua" minna sanoo ja lähtee eteiseen. Seuraan tuota eteiseen ja katson sitä hyvin tuimasti. Tottakai mua huolletti onko hän sekaantunut taas huumeisiin.

"Hei mä en oo käyttäny mitään aineita yli puoleen vuoteen kiitos sun. Enkä mä aijo nytkään mä lupaan" Minna sanoo huomattuaan. katseeni.

"Kiitos oikeesti. Ilman sua mä en ois tässä" tuo kuiskaa ja halaa minua. Hymy nousee väkisin huulilleni. Minna sanoo vielä moikat ennen kuin lähtee.

Minna:

Kävelin kohti kahvilaa jonne olimme sopineet Matiaksen kanssa tapaamisen. Kahvila ei onneksi ole hirveen kaukana nikon kämpästä max 800 metrin päässä.

Seisoin kahvilan ovien edessä odotellen tuota aijemmin mainitsemaani brunet hiukset omaavaa miestä.

"Minna!" Kuulen pirteän huudon ja juoksu askelia vähän matkan päässä.

"Matiaas" sanon ja halaan tuota minua vähän pidempää miestä. Kävelemme sisälle kahvilaan.

"Mitäs teille sais olla" tiskin takana seisova nainen kysyy.

"Mä voisin ottaa ihan vaan pelkästään kaakaon" kerron.

"Tumma kahvi maidon kanssa" matias sanoo.

"Okei tuleeko muuta?" Nainen kysyy. Katson matiasta tuo pudistaa päätään.

"Ei tuu" vastaan kääntäen katseen takasin tuohon naiseen.

"Okei no 6,90" tuo kertoo ja kääntää maksu laitteen meihin päin. Matias on laittamassa korttiaan kortin lukiaan mut ehin laittaa korttini ensin siihen. Tuo ei ruvennut väittää vastaan mut sen ilmeestä näki vitutuksen.

"Siinä olkaapa hyvä" nainen sanoo ja ojentaa juomamme. Kiitimme tuota ja suuntasimme kahvilan nurkka pöytään.

"Mitenkäs sulla on menny" kysyn Matiakselta.

"No mitäs tässä iha perus" tuo vastaa. Nyökkään.

"Entä sulla?" Hän heittää saman kysymyksen.

"Ihan hyvin kai. Ainakin mä oon päässy eroon huumeista" sanon loput hiljaa.

"Sä oot käyttäny aineita? Hei mä oon ihan vitun ylpee susta että oot päässy eroon niistä. Se ei nimittäin oo hirveen helppoa" Matias sanoo lopussa hieman surullisesti.

"Ihminen jonka olin melkein tappanut autto mut eroon niistä." Sanon hiljaa. Tuo katsoo mua hieman järkyttyneenä.

"No mut hei nyt jätetään nää aiheet pois." Matias sanoo päättäväisesti.

"Samaa mieltä" sanon hennosti hymyillen.

"Ainii lyydia tulee käymään suomessa" Tuo sanoo.

"Oikeesti millon?!" Kysyn innoissani.

"Sen lentoo tulee puolentoista tunnin päästä" matias vastaa katsottuaan eka kelloa.

"Ja sä et sanonu mulle mitää" sanon muka loukkaantuneena.

"En mä muistanu" tuo naurahtaa. Naurahan itekkin vähän.

-------------

Seuraava luku on ehkä toka vika.

Sanoja: 445