Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

18.Voi pieni oon pahoillani

Aurora:

Ehkä mun on pakko kertoo Minnalle mistä sain arven. Hän kun sattui nyt myös huomaamaan sen.

"Tekikö joku sulle jotain että toi arpi tuli" minna kysyy.

"Se 'joku' oli mun.. isä.." sanon katse maassa.

"Ei vittu. Oikeesti" hän kysyi järkyttyneenä.

"Juuh.." vastaan.

"Kaikki alkoi siitä kun mun äiti kuoli. Päädyin siinä sitten jollekkin naiselle hoitoon hetkeksi aikaa kunnes mun isä pääsi hakemaan minut ouluun koska äitinihän asui helsingissä ja isä oulussa. isälle sit selvisi seuraavana päivänä että äitini oli kuollut. Siitäkö vasta hänen juominen alkoi. Olin tosi paljon naapurin tädillä kun olin pieni. Vain siksi että isäni oli aina humalassa enkä halunnut olla hänen kanssa kotona. Siitä mä sit kasvoin vanhemmaksi ja aloin tottua siihen että hän oli aina humalassa kunnes nelosen aikana hän alkoi raivoamaan minulle kännissä. Vitosluokka meni samoissa tunnelmissa kunnes kutosluokalla tulin kotiin ihan normaalisti. Isäni ei ollut silloin kotona joka meinasi sitä että hän tulisi kotiin vasta yöllä. Hänhän tuli sitten puoli kahen aikaan ja huuti jotain. Nousin sängyltäni ja lähin katsomaan mitä se nyt mekkaloi. Samassa kun pääsin hänen luo kaduin päätöstäni saman tien. Hän löi minua poskeen ja kaivoi linkkuveitsen taskustaan ja huitaisi minua sillä. Se osui suoraan minua poskeen vetäen viillon melkein leukaani asti. Juoksin siitä äkkiä huoneeseeni ja yritin tyrehdyttää veren vuodon vanhalla t-paidalla. Kun vuoto ei meinannut tyrehtyä ja isäni oli sammunut pakkasin muutamat vaatteet, laturin, kuullokkeet ja puhelimen reppuuni ja lähin naapurin tädille vaikka kello olikin melkein kolme yöllä. Mutta olin tehnyt saman laisia visiittejä keskellä yötä naapurille aikasemminkin. Hän oli hyvin järkyttynyt nähdessään haavan. Olin sen yön siellä." Kerron samalla kun kyyneleet virtaavat poskiani pitkin ja jätinhän mä parikin juttua kertomatta mutta no voi voi.

"Voi pieni oon pahoillani." Minna sanoo ja vetää minut halaukseen.

"Mut mun isä on nyt telkien takana" sanon vähän iloisemmin.

"No hyvä." Tuo vastaa.

"Voi simpa mennä käymään oulussa" mutisen ja kävelen olohuoneeseen. Minna tuli pian perästäni lämppärin kanssa sohvalle.

Katson telkkarista estonia sarjaa ku minnalla nyt sattuu vaan olemaan katsomo plus kun itse en sitä omista. Yhtäkkiä minna laittaa sarjan paussille. Katson blondia vihaisesti. En tykkää kun joku keskeyttää minut katsomasta jotain sarjaa tai elokuvaa.

"Rauhotu nyt ei tarvii olla nii vihasen näkönen" tuo naurahtaa. Pyöräytän vain silmiäni.

"Lähetään yli huomenna ouluun" Minna sanoo. Silmäni olivat nyt varmaan lautasen kokoiset.

"Oikeesti?!" Kysyn innoissani vastaukseski sain nyökkäyksen. Pompin ympäri taloa innoissani minnan vain nauraessa.

"Mut hei eihän mulla oo mitään vaatteita tai tavaroita" sanon.

"Asutko sä nikon luona" minna kysyy.

"No tavallaan ja tavallaan en. Mulla on oma koti lahdessa mut joitain tavaroita mulla on nikon kämpil" selostan.
(En legit muista onko sitä lahden kämppää enää mut sovitaan että on)

"Okei no onks sul vaatteita lahes" tuo kysyy.

"Joo pitäs olla" vastaan. Muistaakseni jätin osan vaatteistani kotiini.

"Okei hyvä no lähetään käymään siellä" minna sanoo ja nousee sohvalta.

"Kellohan on kohta kuus" sanon katsoessani kellon olevan 17.51.

"No ollaan sit yö siellä" hän sanoo päättäväisesti.

"Okei sitten" vastaan ja nousen ylös sohvalta.

Päätimme siinä sitten lähteä lahteen sinne nyt kuitenki kesti vähä reilu tunti ajaa.

----------

☃️

Sanoja 506