I want to make You mine

70. Paluu takaisin turvalliseen arkeen

"Me ollaan huomenna iltana jo kotona. Ajatella, että meidän matka on melkein ohi." Taehyung huokaisi hieman haikeana heidän nautiskellessaan Jungkookin kanssa viimeistä iltaa ulkokannella katsellen meren rauhoittavia maisemia - laineita ja silmänkantamattomiin jatkuvaa merta saattoi tuijottaa ikuisuuden.

"Meillä oli todellakin paras matka mitä toivoa saattaa, niin paljon kaikkea ihanaa tapahtui." Jungkook vastasi onnellisena, mutta lisäsi vielä, "On mulla silti jo ikävä kotiin."

"Niin mullakin on ikävä kotiin, mitähän meidän pikku Yeontan mahtaa tehdä? Oon muutamanakin iltana nukkumaan jäädessä kaivannut sitä pikku palleroista meidän kainaloon nukkumaan." Taehyung totesi ikävöiden ja mutristi suloisesti huuliaan.

"Vaikka matkalla onkin ihanaa olla ja luksushotellit ja risteilyt tosi mahtavia, tykkään silti eniten olla kotona. Meillä on kotona kaikki hyvin ja arki on lopulta ihan kivaa." Jungkook totesi tyytyväisenä kun tiesi, että pian nukkuisi omassa sängyssään ja olisi jälleen tutun turvallisessa ympäristössään.

"Mutta mitäköhän sitten seuraavaksi tapahtuu? Tai no siis tiedän, että mennään töihin ja näin, mutta voitaisiin alkaa suunnitella seuraavaa päämäärää tai jotain muuta sellaista." Taehyung ei ollut palannut kotiin vielä yhdeltä matkalta kun alkoi jo odottaa seuraavaa.

"En mä vielä niin pitkälle oo ehtinyt ajatella... onko sulla jotain ideoita vai?" Jungkook kohautti olkapäitään ja katsoi kysyvästi Taehyungin puoleen.

"No on mulla tavallaan yks juttu mitä voitaisiin alkaa ehkä suunnitella... Oon kenties saattanut joskus kertoakin sulle tästä unelmasta, oon miettinyt tätä jo pitkään." Taehyung vastasi kierrellen.

"Mikä se on? Pitäisköhän mun muistaa?" Jungkook ihmetteli ja pelkäsi jo unohtaneensa jotain tärkeää.

"No ei, siitä on niin kauan kun oon kertonut, tässä välissä itsekin ehdin unohtaa, mutta nyt se idea tuli uudelleen mun mieleen."

"Tietenkin me voidaan se tehdä, mitä vaan sä haluat." Jungkook vakuutteli ja suuteli Taehyungia poskelle ja kietoi kätensä tämän ympärille. 

***

"Jos tarvitsette mitä tahansa niin kääntykää toki meidän puoleen, voit olla varma, että me ollaan aina valmiita auttamaan teitä." Taehyung sanoi Eunwoolle, joka oli satamaan saavuttua muuttunut totiseksi, koska eron hetki näytti olevan hänellekin yllättävän kova kolaus.

"Tietenkin. Meillä sama juttu, ollaan aina avuksi jos on tarve." Eunwoo nyökkäsi.

"Toivon, että löydätte paikkanne ja onnen. Kaikki on hyvin niin kauan kuin ootte onnellisia yhdessä." Taehyung sanoi tietäväisenä. "Ja kerro heti kun tiedätte mihin aiotte jäädä asumaan ja mitä teette. Sitten tavataan."

"Näin tehdään. Kiitti Taehyung, sä oot mulle parempi pikkuveli kuin mun oikeet veljet yhteensä." Eunwoo vastasi liikuttuneena, koska ei ollut kokenut koskaan aiemmin sellaista veljellistä huolenpitoa kuin Taehyungilta oli saanut.

Taehyung hymyili otettuna ja taputti Eunwoon selkää. "Tietenkin, hyung."

"Mun tulee ikävä sua, Jungkook! Meillä oli niin kivaa yhdessä, te ootte Taehyungin kanssa ihan huippu tyyppejä! En halua, että joudutaan jättämään näin pian hyvästejä!" Haneul nyyhkytti surullisena ja halasi Jungkookia kuin ei aikoisi irrottaakaan.

"Eihän nää oo hyvästit. Mehän tullaan takuulla vielä näkemään, ei meistä pelkkiä joulukortti kavereita tule." Jungkook vakuutteli lämpimästi hymyillen.

"Me ollaan ikuisesti ystäviä." Jungkook totesi varmana.

"Lupaatko sen?"

"Lupaan." Jungkook nyökkäsi ja he tekivät Haneulin kanssa pikkurilli lupauksen.