Kaspian | TW❗️
| Palataan tapahtumissa taakse päin |
Kävelen reppu selässä meidän läheisen puiston poikki ja yritän ehtiä viiden minuutin kuluttua lähtevään bussiin. Vanhemmat viettävät tänä viikonloppuna kahden keskistä aikaa niin menen Mallan luokse ja meillä on suunnitelmissa käydä Linnanmäellä. Julia menee tietenkin Aten luo Porvooseen ja hän otti myös Nipsun mukaan. Vilkaisen puhelimeni kelloa sekä otan ripeämpiä askelia, että varmasti ehdin kyseiseen bussiin, että en joudu odottamaan toista.
Vilkaisen taakseni kun olin aivan varma, että kuulin kahden ihmisen askelia takaani. Pudistelen vain päätäni ja ajattelen, että olen varmaan tulossa hulluksi kun kuulen ääniä. Olen ehkä aivan liian vainoharhainen. Käännyn ja jähmetyn totaalisesti paikoilleni kun Oskari sekä Aatu seisovat edessäni uhkaavan näköisinä. "Luulitko oikeasti, että me jätettäisiin sut rauhaan?" Oskari sanoo ja naurahtaa ilkeän kuuloisesti perään. Syke on tiheä enkä saa sanaakaan suustani.
Aatu ottaa repun pois selästäni ja alkaa tutkimaan sitä. Huutaa en uskalla sillä saisin kärsiä siitä mutta otan muutaman askeleen taakse päin. Olen juuri kääntymässä mutta tunnen kun minua tartutaan kädestä kiinni. "Jos ajattelit, että tämä oli tässä niin oot pahasti väärässä" Aatu sanoo ja katselen tupakoivaa Oskaria, joka seisoskelee rotevan näköisesti edessäni. Kylmät väreet vain kulkevat koko kehoni läpi sekä yritän miettiä päässäni mahdollista pakoreittiä.
Huomaan, että kyseinen bussi millä minun piti mennä niin lähtee bussipysäkiltä. Minä en pääse tästä enää mihinkään. Joudun vain tyytymään kohtalooni. "Mennää" Oskari sanoo sekä heittää tupakantumpin jalkojeni juureen. "No, liikkuu nyt" Aatu sanoo turhautuneen kuuloisesti ja hän tönäisee minua selästä niin, että olen vähällä kaatua. Vilkuilen paniikin omaisesti ympärilleni ja toivon, että joku näkisi meidät mutta pojat olivat valinneet puiston suojaisimman paikan.
Pieni paniikki alkaa puskemaan rauhallisen olemukseni läpi kun saavumme uimarannalle, joka on lähellä kotia. Täällä on hylätty uimakoppi, joka on ollut jo vuosia tyhjillään. Seinät on täysin sotkettu ja joskus on liikkunut huhuja, että ihmiset olisivat käyneet panemassa täällä sekä myös vetäneet kaikenlaista kamaa. Oloni alkaa hiljalleen muuttumaan huonoksi ja alan tajuta, että en tule selviämään tästä hengissä. En tiedä mitä tulevan pitää mutta tuskin mitään hyvää.
Seuraan katseellani kun Oskari kaivaa reisitaskuhousujen taskusta ison avainnipun ja avaa tuon pahamaineisen uimakopin oven jossa roikkuu riippulukko. Seison vain paikallani, joka on virhe sillä Aatu työntää minua kovakouraisesti kohti ovea. Pelokkaana astun kynnyksen yli ja katselen ympärilleni kun tämä koppi on kuin mikäkin huumeluola. Pakenisin jos vaan voisin mutta se ei ole mahdollista. Aatu ottaa minusta kiinni ja Oskari peittää minun suun bandana huivilla.
——
Yritän rimpuilla Aatun otteesta irti mutta turhaan. Ei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia paeta. Täytyy vain toivoa, että joku kuulisi mitä täällä tapahtuu ja tulisi katsomaan. "No no" tuo edessäni oleva uhkaavan oloinen nuori mies sanoo. Kyyneleet alkavat kihota silmiini ja paniikki alkaa ottamaan minusta vallan. Yritän vielä rimpuilla Aatun otteesta mutta tällä kertaa Oskari ei katso sitä hyvällä. Tuo potkaisee minua haarojen väliin ja suorastaan huudahdan kivusta.
Kyyneliä valuu poskiani pitkin ja Oskari ottaa askeleen lähemmäs minua. "Katos kun ei sulla oo mitään hätää" tuo sanoo minulla ja pyyhkäisee yksittäisen kyyneleen poskeltani. Oskari tulee minua vielä lähemmäs ja katseeni harhailee muualle, että minun ei tarvitsisi katsella häntä. En tule selviämään tästä. Oskari ottaa kädestäni tiukasti kiinni sekä nyökkää Aatulle, joka päästää otteensa irti minusta. Tuo lähtee kuljettamaan minua komeroa kohti jonka peittää verho.
Oskari työntää minut komeron seinää vasten ja pelonsekainen katse kiertää seiniä pitkin sekä tunnen kun hän alkaa avaamaan housujeni vyötä. Jäykistyn paikoilleni enkä pysty liikuttamaan edes sormeani. Lamaannu siis aivan täysin. Housuni lasketaan alas boksereita myöden ja suljen vain silmäni sekä toivon, että joku tulisi pelastamaan minut. Oskari kääntää minut sekä työntää lujaa seinää vasten niin, että kolautan pääni. Kyyneleet valuvat silmistäni ja käteni sidotaan.
Oskari silittää viileällä kädellään selkääni ja saa vain kylmiä väreitä aikaan. Kuulen rapinaa sekä aivan kuin jokin korkki avattaisiin. Tunnen jotakin kovaa takamustani vasten ja pelonsekaisesti yritän mumista, että päästäisi minut lähtemään mutta se kaikuu kuuroille korville. Hän työntää minua enemmän seinää vasten ja samaan aikaan hän alkaa työntymään sisääni. Puristan silmiä kiinni ja kyyneliä valuu poskiani pitkin kuin vesiputous. "Päästä mut pois" mutisen itkien.
Tunnen takapuolessani voimakasta kipua ja kirvelyä, joka todennäköisesti johtuu liukuvoiteesta sekä alan tuntemaan kipua vatsassani. Jännitys ja pelko sekoittavat aina kroppani. "Oskari hei, joko oot valmis?" kuuluu Aatun huuto verhon toiselta puolelta. "Oota!" Oskari huutaa takaisin ja kiihdyttää vauhtiansa. Koko kroppani tärisee ja olen varma, että romahdan pian tähän paikkaan jos minusta päästetään irti. Oskari ottaa huivin pois suuni edestä sekä vapauttaa käteni.
Kyyneliä valuu poskiani pitkin ja jalkani tärisevät holtittomasti. Oskari alkaa pukemaan sekä tuo vain viheltelee tyytyväisen kuuloisesti. "Jos sä koskaan kerrot tästä kellekkään niin mä lupaan, että sä saat kärsiä vielä enemmän" tuo kuiskaa pelottavan kuuloisesti korvaani. Nyökkään itku kurkussa ja yritän kyykistyä, että saisin otettua hupparin käteeni. Oskari tönäisee minua seinää vasten vielä kerran ja romahdan lattialle. Minua sattuu, oksettaa ja itkettää..
——
🥺Tästä lähtee Family Life 2 käyntiin!
YOU ARE READING
Family Life (2) || Aleksi x Joel
FanfictionBändin jäähyväiskeikan suunnittelu pitää vanhemmat kiireisenä ja sen vuoksi he viettävät todella paljon aikaa studion pimeydessä. Kiireiden helpotettua elämä asettuu taas aloilleen mutta pojan suhdekiemuroista syntyy iso kohu koulussa ja poika päätt...