Family Life (2) || Aleksi x Joel

35.

Kaspian

Istun maauimalan sovituskoppien edessä ja odotan, että Malla sekä Adele olisivat valmiita. Vastaan isän viestiin ja yritän saada vettä pois korvastani. Isät oli tänään mummilassa tai ovat he siellä edelleen. Minä menen sinne myös myöhemmin.

Isät ja Hanna auttoivat mummia siivoamaan papan tavaroita sekä siirtämään ne vintille. Mummi aikoo tehdä illaksi ruoan niin menen sinne syömään sekä Hannan lapset tulevat myös. Aleksi-isi on ollut tosi paljon mummin luona ja auttanut häntä.

Vanhemmillani on ollut jotain ongelmia tai ainakin minä luulen niin. Eivät he sitä ole ääneen sanoneet mutta kyllä minä olen sen aistinut. Kaikki alkoi kai siitä kun rippijuhlissani oli eräs valokuvaaja. Isästä paistoi mustasukkaisuus kilometrien päähän.

Minä en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka ovat mustasukkaisia. Tai siis.. No, nyt ei puhuta minusta.

"Kaspian?" Malla sanoo naurahtaen sekä heilauttaa kättään kasvojeni edessä. Pudistan päätäni ja katson edessäni seisovaa Mallaa ja Adelea. "Mennäänkö??" Malla kysyy ja nyökkään. Nousen penkiltä ylös sekä otan Adidaksen reppuni jalkojeni juuresta.

——

Kaivan repustani aurinkolaseja kun istumme torilla olevan jäätelökioskin pienellä terassilla. Odotamme, että jäätelöannoksemme ovat valmiit. "Mennäänkö tohon laiturille syömään?" Adele kysyy ja minä sekä Malla nyökkäämme ehdotukselle.

Jäätelökioskilla on ruuhkaa. Ilmeisesti aurinkoinen sää on saanut ihmiset liikkeelle. "Kaspian, ooks sä kuullu Danielista mitään?" Adele kysyy ja pudistan vain päätäni. En minä tiedä hänestä mitään enkä ole nähnyt häntä sen terveyskeskus jutun jälkeen.

Malla ja Adele tietävät kaiken. Olen kertonut Aatusta ja Oskarista sekä Danielin pettämisestä. "Haluisitko sä vielä nähä sitä?" Adele kysyy. Kohautan hartioita ja huokaan. En oikeastaan tiedä. Tai tiedän mutta en usko, että sitä päivää tulee.

Daniel kuitenkin satutti minua. Myönnän, että kyllä minä välillä ajattelen häntä ja mietin, että mitä sille mahtaa kuulua. En tiedä onko hänellä joku ja jos on niin kuka? Tai eihän se minulle kuuluu.. Vaikka ehkä se vähän minua silti kiinnostaa.

——

Kävelen Mallan ja Adelen kanssa puiston poikki kun jäimme äsken bussista pois. Kävelemme jonkun ajan samaa matkaa ennen kun lähdemme eri suuntiin. En ole saanut ajatuksiani pois Danielista. En sen jälkeen kun Adele kysyi hänestä.

"Ehkä mä olisin valmis näkeen Danielin" sanon kun olen hetken pohtinut asiaa. Tai en minä tiedä.. Ehkä tai sitten ei. Malla tuuppaa minua kyynerpäällään ja nyökkää urheilukenttää kohti. Daniel. "Kaspian, nyt sulla olis mahdollisuus siihen" Adele sanoo.

Älkää yllyttäkö minua. Nielaisen ja sydämeni hakkaa niin lujaa, että pyörryn pian. Tunnen kun Malla sekä Adele työntävät minua urheilukenttää kohti. "Mee!" Malla sanoo ja puren poskeni sisäpintaa. "Kaspian, mee! Sä haluut kuitenkin" Adele sanoo.

Lopulta myönnyn kavereideni sanomisille ja lähden kävelemään kenttää kohti. Daniel on selkä minuun päin. "Kaipaisiks fudiskaveria?" kysyn ja sanat vain tulevat suustani. En epäröi ollenkaan. Tuo kääntyy ja hämmennys paistaa hänen kasvoilta.

Puren huuleni sisäpintaa. Daniel, sano nyt jotain...

——