Die Another Day || Oleksi 3

35

~Sari~

Kokkaan päivällistä, koska pian kotiin saapuu taatusti nälkäinen jengi. Jari on siis Leonin ja Emilien kanssa viettämässä isä ja lapset aikaa, kun itse jäin kotiin touhuamaan omiani. Olen saanut kerrankin siivottua ja kokattua kaikessa rauhassa, joka on ollut aivan ihanaa, vaikka siivoamisesta itsessään en kauheammin välitäkkään.

Saan ruoan valmiiksi ja suuntaan olohuoneeseen. Istahdan sohvalle ja saan nopeasti seuraa kissoistamme, jotka tulevat kerjäämään huomiota minulta. Minni änkeää syliini, joten tietysti päästän hänet siihen ja alan silitellä häntä. Mikki makaa viereässäni ja silittelen häntäkin tottakai. Vajoan aivan ajatuksiini ja säikähdän kun ulko-ovi aukeaa, sillä muu perhe saapui takaisin kotiin reissultaan.

"Äitii!", Emilien innokas kiljuminen kuuluu eteisestä ja pian luokseni juokseekin jo innokas tyttöseni, jonka hiukset ovat hyvin kosteat ja sekaisin.

"Me käytiin uimassa isin ja Leonin kanssa ja se oli tosi tosi kivaa. Leon leikki mun kaa vedessä ja kävi mun kaa jopa vesiliukumäessäkin, niin isi sai rentoutua poreissa. Sit me vielä uinnin jälkeen haettiin kaupasta kotiin herkkuja ja jotain muutakin ruokaa, niin voidaan pitää leffailta. Miten sä äiti pärjäsit ilman meitä sen ajan, ku me oltiin pois?", Emilie selostaa pomppien innoissaan kuin vieteriukko ilman merkkiäkkään puhetulvan ja hyppelyn loppumisesta vielä pitkään aikaan.

Siispä nappaan tytön syliini ja pyydän rauhoittumaan vähäsen. "Hyvä et uimassa oli kivaa ja ompas Leon ollu siellä sulle kiva tänään. Ja täällä oli tosi hiljasta ilman sus, mut kyllä äiti pärjäs kuitenki ihan hyvin kun olitte pois. Nyt toki paremmin, kun tulitte takasin. Tein sillä välin kuules ruokaa meille kaikille ja hellin kissoja", kerron tytölle, joka rauhoittui vihdoin sylissäni paikoilleen edes hetkeksi aikaa. Vitsi hänessä riittää energiaa.

"Okei, hyvä juttu äiti", Emi sanoo tomerasti ja jatkaa lähes heti perääb "mulla on nälkä".

"No varmasti on uimisen jälkeen. Mentäskö sit kulta kuule syömää sitä äitin tekemää ruokaa?", ehdotan Emille.

"JOO, mennään!", Emi kiljuu innoissaan ja ryntää sylistäni pois ja keittiöön edelläni. Riennän naurahtaen tytön perään, joka ehti jo pöydän ääreen istumaan. Jari ja Leonkin saapuvat keittiöön, kun laitan Emille lautaselle ruokaa. Pian olemmekin jo jokainen syömässä ja juttelemassa.

-

Ruoan jälkeen löydämme tiemme sohvalle koko perheellämme ja alamme katsoa jotain Eminkin silmille sopivaa ja lapsille suunnattua elokuvaa. Elokuva kuitenkin vaikuttaa oikeastaan ihan hyvältä. Elokuvan aikana tuijottelen välillä Leonia mietteissäni. Hän on ollut tänään todella hiljainen jo aamusta alkaen. Uimassa hän onneksi oli kuitenkin leikkinyt Emin kanssa ihan tyytyväisenä ja ollut ihan normaali itsensä. Nyt hän kuitenkin taas näyttää tuijottavan vaan eteensä ilman että tuskin pysyy kärryillä elokuvan kulusta.

"Leon, onko kaikki hyvin? Oot ollu tänään tosi hiljanen, etkä yhtään oma ittesi?", kysyn, kun elokuva loppuu ja Jari hävisi tekemään jo jotain Emin kanssa. Vastaukseksi en saa mitään. Yritän pari kertaa uudestaan, mutta se menee Leonin mielestä liian pitkälle, sillä hän suuttuu kunnolla. Hän huutaa ja lopulta juoksee huoneeseensa tietysti ovia paiskoen ja välittämättä tavaroiden sijainnista, joihin kompuroi matkallaan. Toivottavasti mikään ei hajonnut.

-

Koputan Leonin huoneen oveen.
Huoneesta kuuluu heti "Ei saa tulla!" Huokaisen ja astun huoneeseen sisälle kiellosta huolimatta. Vien pöydälle pullon, jossa on vettä, sekä pari leipää ja hedelmää, jotka ovat siis iltapalaksi tarkoitettuja.

"Okei, meen Leon pois, mutta syö ees tuo iltapala, että pärjäät aamuun asti" pyydän vielä, kunnes lähden huoneesta katsomaan mitä muut tekevät. Emilie istuu kuuntelemassa iltasatua ja on saanut jo yöpuvun päälleen. Iltasadun jälkeen, kun olemme saaneet Emin vihdoin nukkumaan lösähdämme Jarin kanssa sohvalle halimaan ja juttelemaan.

Portaista kuuluu hiljaisia askeleita. Sen on oltava Leon, joka selkeästi yrittää olla kuitenkaan tömistelemättä liikaa, koska tietää Emin olevan jo nukkumassa. Leon vie astiat tiskiin ja tulee istumaan nojatuolille. Mikki hyppää hänen syliinsä ja saa Leonin hymyilemään pienesti ja hoitamaan Mikkiä.

Katson Leonia huolissani, kun huomaan hänen pidättelevän kyyneleitä.

"Leon rakas, äiti näkee et sua nyt harmittaa. Sä saat kyllä itkeä. Siinä ei ole mitään väärää ja se on vaan hyvä asia. Itku puhdistaa mieltä, kuten myös puhuminen. Tiedäthän sä, et sä voit puhua meille ihan kaikesta?", selitän samalla kun Jari nyökkäilee olevansa samaa mieltä puheeni kanssa.

Melkein heti sen sanottuani Leon purskahtaakin itkuun. Rakas mieheni nousee sohvalta ylös, vie Mikin petiinsä ja ohjaa Leonin sohvalle väliimme. Kaappaan Leonin halaukseen ja Jari silittelee pojan selkää rauhoittavasti kun hän ei meinaa muistaa itkultaan hengittää enää.

"Voisitko sä kertoa mikä on? Se vois auttaa sun oloa paremmaksi", Jari pyytää.

Leon miettii hetken, kunnes selittää olevansa todella stressaantunut nyt 9lk takia. Hän kertoo miten hänestä tuntuu että koulu on alkanut menemään huonommin, eikä hän meinaa osata tehdä kaikkia tehtäviä ja siitä kuinka häntä ahdistaa kun nyt nimenomaan pitäisi saada korotettua numeroita, jos haluaa hyvän todistuksen ja mahdollisuuden jatko-opintojen haun kanssa.

"Voi rakas, sulla menee ihan hyvin koulussa. Me voidaan kyllä kotona auttaa tehtävissä, tunnilla voi pyytä opettajalta apua ja jos oikeasti tuntuu että asiat ei suju, niin varmasti on mahdollisuus hankkia esimerkiksi tukiopetusta tai muuta apua. Ja rakas maailma ei kaadu siihen jos joku aine menee nyt 9lk huonommin ja vaikka et sais numeroita korotettua.

Sulla on ihan hyvä todistus, jolla voi hakea moniin paikkoihin. Ja jos et pääse mihinkään mikä kiinnostas, niin sit voit hakea vaikka valmentavaan koulutukseen vuodeksi, jossa voit kai myös korottaa numeroita ja sit hakea uudestaan sinne mihin haluat seuraavassa haussa. Kaikesta selviää kyllä jotenkin", kerron pojalleni, joka rentoutuu samalla hieman halauksessani ja alkaa kunnolla rauhoittua.

Hetken päästä hän jo kuiskaakin hiljaa "Kiitos äiti ja isi, ku osasitte helpottaa mun oloa. Ja anteeksi äiti ku suutuin sulle, vaikls et sä mulle mitään pahaa oo tehnyt".

"Tottakai me sua autetaan. Se on meidän vanhempien tehtävä", Jari sanoo.

"Eikä sun tarvi multa anteeksi pyytää. Sua pelotti kertoa ja olit stressaantunut ja mä ite jankutin ja yrititn udella tietoa liian paljon, koska olin ite susta niin huolissani. Ja tunteet purkautuu herkästi jos niitä liikaa pitää sisällään, niin jossain vaiheessa nimenomaan läheisiin henkilöihin. Mutta tottakai saat silti anteeksi", kerron.

Leon hymyilee pienesti ja nousee välistämme pois.

"Meen nukkumaan. Väsyttää kamalasti", hän sanoo.

"Mee vaan, en ihmettele et väsyttää tuon äskösen ja aiemman uintireissun vuoksi", Jari sanoo.

"Hyvää yötä rakas", sanon.

"Hyvää yötä", myös Jari ja Leon sanovat, kunnes Leon häviää huoneeseensa.

Me jäämme Jarin kanssa hetkeksi vielä nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta, kunnes menemme myös unille...

_________

Sanoja: 996

Työharjottelut on yllättävän raskaita aina alkuun...