Die Another Day || Oleksi 3

37

~Aleksi~

Isuskelen autossa ja kuuntelen takapenkiltä kuuluvaa kysymystulvaa siitä milloin olemme perillä. Vastahan me lähdimme matkaan ja sama kysymys on toistunut useita kertoja jo. Varmaan ainakin lähes joka minuutti.

"Rakas, sä kysyit tuota samaa minuutti sitten ja vastaus on edelleen sama. Matkaa on vielä jäljellä monta tuntia, mutta en tiedä tarkkaan kauanko. Voisitte vaikka yrittää kaikki hieman nukahtaa tai ainakin rauhoittua, että jaksatte", Olli sanoo vierestäni ja laskee kätensä reidelleni, jota hieman silittää. Taitaa huomatta että olen hieman hermot kireällä.

Rakas ystävämme on menossa naimisiin huomenna, joten olemme matkalla Ouluun, jossa häät järjestetään. Onneksi olemme tällä kertaa juhlissa vain vieraina, niin ei tarvitse stressata muusta kuin omien lapsien jaksamisesta käyttäytyä juhlissa. Ihanaa on myös se, että tiedän ettei meidän tarvitse selitellä kenellekkään mitään. Hääpari on nimittäin miespari, jolla on kaksi ihanaa adoptiolasta ja joiden lapset ovat hyvin samanikäisiä Alvan ja Oliverin kanssa.

"Rakas kaikki hyvin?", Olli kysyy.

"On joo. Jännittää vähä miten lapset jaksaa ja osaa käyttäytyä juhlissa, mutta muuten kaikki okei", kerron.

"No hyvä, mutta rakas älä nyt sitä mieti liikoja. Sulle tulee paljon kivemmat juhlat, kun et mieti liikaa etukäteen. Ne juhlat on rennolla meinigillä ja lapsille sopiviksi tehdyt. Hyvin ne tulee menemään. Ja ne on vasta huomenna, niin turha nyt murehtia liikoja", Olli sanoo.

"No joo, oot oikeessa niinkun aina. Yritän olla murehtimatta nyt liikaa", vastaan.

"No hyvä"

Vilkaisen taakse, kun yhtäkkiä auto hiljeni ja näen vain rakkaat lapsemme jotka oikeasti jokainen nukahtivat näköjään. Se on ihan hyvä asia, niin matkakin menee nopeammin. Olli jatkaa ajajana niin kauan kunnes lapset heräävät ja päätämme pitää vessa- ja evästauon.

Pysähdymme seuraavalla huoltoasemalle ja menemme heti ensimmäisenä vessaan ja sen jälkeen syömään. Ruokailun jälkeen minä hyppään kuskin paikalle ja matkamme saa jatkua. Lapset alkoivat lukea kirjoja.

---

Vihdoin pääsemme perille ja saamme automme parkkiin. Otamme vain pakolliset kamat mukaamme ja suuntaamme kirjautumaan sisään hotelliin, josta varasimme yhden yön. Huomenna saamme ilmeisesti jäädä yötä hääpaikalle, koska sielläkin voi majoittua.

Saamme kirjauduttua sisään hotelliin ja lähdemme etsimään huonettamme, joka löytyykin yllättävän nopeasti. Fiona avaa innoissaan oven avainkortilla ja pääsemme sisälle huoneeseemme. Laukut jäävät lattialle, kun lähdemme tutkimaan huonetta. Ei se mikään erikoinen ole, mutta juuri sopiva meille täksi yöksi. Emmehän me oikein muuta ehdi, kuin nyt vaihtaa yöpuvut yllemme, pestä hampaat, lukea iltasadut lapsille ja käydä jo nukkumaan, jotta jokainen jaksaa huomenna edes jotenkin juhlia. Pidän siitä, että juhlat ovat lapsiystävälliset ja täysin alkoholittomat. Välillä on kivaa olla sellaisissakin häissä, missä ei aina joku ole ihan kännissä.

Nopeasti väsynyt jengimme on tehnyt iltahommat ja lapset nukkuvat tyytyväisinä. Oliverille ei ole omaa nukkumapaikkaa ja hänen oli tarkoitus nukkua minun ja Ollin välissä, mutta hän halusikin tyttöjen kanssa. Onneksi se oli heille täysin okei ja nyt he jokainen tuhisevatkin suloisesti unien ihmemaassa.

Heittäydyn sängyllemme ja sytytän yövalon. Olli sammuttaa muut valot, tulee viereeni ja vetää minut kainaloonsa. "Me selvittiin tänne asti lasten kanssa, vaikka matka olikin raskas", Olli sanoo.

"Onneksi selvittiin, vaikka nyt väsyttääkin", sanon.

"Niimpä, mut rakas kannattas sit varmaankin alkaa nukkumaan", Olli sanoo.

"Jep ja niin sunkin. Mä alan ainakin.", vastaan.

"Joo, kyllä mäkin alan. Hyvää yötä rakas", Olli sanoo.

"Hyvää yötä rakas", vastaan ja varastan vielä yhden suudelman, kunnes käännyn niin että Olli voi vetää minut lusikkaansa ja alamme nukkumaan.

Huomisesta tulee varmasti raskas, mutta sitäkin enemmän ihana päivä...

__________

Sanoja: 537

Tämmöstä tällä kertaa...

Hyvää kesää kaikille ja myöhäiset onnittellut kaikille, jotka valmistu jostain koulusta tai päätti esimerkiki ala- tai yläkoulun. Ja onnea myös niille, jotka selvis taas yhden kouluvuoden läpi (vaikka se oiskin ollut vaikeeta)
❤️🌸