Eternal Love [In Finnish]

5. Kappale

Aukaisin suuni sanoakseni jotain, mutta suustani ei kuulunut pihahdustakaan.  En halunnut satuttaa häntä, mutten muista mitään yhteisetä ajastamme. Miten voisin mennä naimisiin henkilön kanssa, josta en tiedä mitään. Tai tidänhän minä, en vain muista yksikertaisesti yhtään mitään. Niall sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Yritin hengittää rauhallisesti, en halunnut loukata Niallia. Silitin hänen poskeaan kämmenselälläni. Hän avasi silmänsä ja katsoi minua syötävän suloisesti. Katsottuaan minua hetken aikaa hän aikoi nousta sängyltäni, silloin tartuin häntä käsivarresta. En halunnut hänen lähtevän ja jättävän minua yksin. En myöskään halunut hänen luulevan, etten haluaisi hänen kanssaan naimisiin jonain päivänä. Halusin selittää hänelle, etten voinut vielä toteuttaa lupausta, joka olin onnettomuuspäivänä sanonut. En voisi mennä naimisiin, ainakaan vähään aikaan. Haluaisin ensin muistoni takaisin. 

"Kyllä on, sinun vain pitää antaa minulle aikaa. En voi mennä naimisiin kanssasi vielä, sillä en muista sinusta tai meistä yhtään mitään. Voitko odottaa siihen asti, että muistan?", sanoin, jottei hän lähtisi. 

"Voin odottaa, vaikka loppuelämäni. Kunhan vain saan viettää aikaa kanssasi ja kertoa kaikille, että olet tyttöystäväni", Niall sanoi hymyillen.

Nyökkäsin hymyillen. Tottakai voisin olla hänen tyttöystävänsä, se ei tarkoittaisi mitään. Katsoin sormusta haikeana, enkai joutuisi antamaan sitä hänelle takaisin. Se oli kaunis ja kestänyt kanssani vaikka mitä, vaikkei ollutkaan ollut sormessani kauaa. Niall huomasi katseeni ja hymyili.

"Haluatko pitää sen silti?", hän kysyi.

"Saisinko oikeasti?", kysyin innostuneena.

"Saat, jos lupaat, että aina kun katsot sitä, ajattelet minua", Niall sanoi.

Nyökkäsin ja halasin häntä tiukasti. En tiennyt mitä sanoa, sillä olin iloinen Niallin sanoista. Saisin pitää upean sormuksen, vain sillä ehdolla, että ajattelisin Niallia aina, kun katson sitä. Lupaus olisi helppo toteuttaa, sillä eilen illalla Niallin lähdettyä en saanut häntä mielestäni. Näin hänestä jopa unta yöllä, olin kai ihastumassa häneen uudestaan. Ehkä onnettomuuteni vahvistaisi suhdettamme, sillä voisin rakastua häneen uudestaan, muistamatta mitään menneisyydestä. Mieleeni tuli muutama kysymys, joihin halusin Niallin vastauksen.

"Sä haluat kysyä jotain", hän sanoi, ennen kuin ehdin avata edes suutani.

"Joo, mistä sä tiesit?", kysyin yllättyneenä.

"Sulla on sellanen hassu ilme aina sillon, jota kukaan muu kuin mä ei tiedä. Voi olla, että olen vähän vainoharhainen, mutta tiedän kuitenkin aina, kun haluat kysyä jotain", Niall selitti.

"Ai, no siis haluisin tietää ketä ne tyypit oli täällä sillon, kun ekan kerran heräsin", sanoin vaisusti.

"Siinä oli sun hoitaja ja lääkäri, minä ja sun vanhemmat", Niall vastasi.

Minä nyökkäsin.

"Jotain muuta vielä?", hän kysyi.

"Miten me tavattiin?" kuiskasin.

*Flashback*

~Niall's P.O.V.~

En olisi jaksanut istua autossa yhtään pidempään. Olin aivan uupunut, sillä en ollut saanut nukuttua matkalla ja olin kaiken lisäksi hyvin nälkäinen. Ajattelin syödä nopeasti jotain ja sitten vain mennä nukkumaan huoneeseeni. Harry ja Louis olivat nukkuneet näköjään todellahyvin, sillä nyt he härnäsivät kaikia muita. Minun olisi tehnyt mieli huutaa heille jotain, mutten jaksanut; olin liian väsynyt tekemään yhtään mitään. 

Astuin ulos autosta ja samantien salamavalot alkoivat välähdellä. Toimittajat alkoivat kysellä kaiken laista ja yrittäen samalla kuvata meitä. Kävelin nopeasti hotellin ovista sisään ja suoraan vastaanottoon. Punahiuksinen hymyilevä nainen antoi huoneeni avaimeen käteeni ja sanoi huoneen numeron. En kuullut mitään, katsoin vain hänen kauniita kasvojaan. Piristyin välittömästi, kun katseeni kohdistui nimikylttiin. 'Emily', hänellä on vielä nimi, joka on ollut aina mielestäni ihanin tytön nimi. Hymyilin hänelle ja käännyin lähteäkseni huoneeseeni. 

"Niall, et mene vielä minnekkään", kuulin huudon takanani. 

Se oli Paul, en millään jaksaisi nyt mitään turvallisuusohjeita tai muita, haluaisin vain nukkumaan. Käännyin kuitenkin ympäri lähteäkseni hänen luokseen, mutta hän olikin tullut minun luokseni. 

"Hotellin johtaja pyysi sitten ilmottamaan, että tänään on ollut paljon työntekijöitä pois niin olisi mukava jos ei hirveästi vaivattaisi henkilökuntaa. Tästä tuli pahoittelut, mutta yritetään ymmärtää", Paul sanoi.

"Ihmisiä tässä kaikki ollaan, kyllä sen nyt ymmärtää", sanoin nyökäten: "Menen nyt nukkumaan". 

Kävelin hissille ja lähdin huoneeseeni. Ajattelin tilata ensin jotain huonepalvelusta, ja sitten mennä nukkumaan raskaan päivän jälkeen. Kun saavuin huoneeni ovelle, otin avaimen taskustani ja avasin oven. Huone oli melkein samanlainen kuin kaikki muutkin huoneet hotelleissa, jossa olen ollut. Otin huoneen puhelimen käteeni ja katsoin pöydällä olevasta paperista vastaanoton numeron. Painelin numeron ja nostin kuulokkeen korvalleni. Puhelin tuuttasi muutamaan kertaan ja sitten siihen vastattiin.

"Iltaa, haluaisitteko jotakin huonepalvelusta", naisääni sanoi.

"Haluaisin vain voileipiä ja mehua, kiitos. Huoneen numero 5893", vastasin väsyneesti.

"Toimitamme ne huoneeseenne mahdollisimman pian", nainen sanoi.

Sanoin kiitokset, laskin puhelimen pöydälle ja menin suihkuun. Suihkussa ollessani oveen koputettiin. 

"Huonepalvelu", nainen huhuili oventakana.

"Hetki", huusin takaisin, otin pyyhkeen ympärilleni ja menin avaamaan oven.

Emily vastaanotosta oli ovelleni tarjottimen kanssa. Päästin hänet sisään ja kävelin hänen perässään pöydän luokse, johon hän jätti tarjottimen. Otin lompakkoni pöydältä ja annoin hänelle 5£ setelin. Hän hymyili minulle ja aikoi kääntyä pois, kun otin hänen kädestään kiinni ja käänsin hänet minua kohti. Suutelin häntä hellästi suulle ja hän suuteli takaisin. Pian hän tajusi mitä tapahtui ja astui askeleen taaksepäin pitäen kättä suullaan. Hän kääntyi ovelle ja juoksi pois paukauttaen oven perässään kiinni. 

*End of flashback* 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Anteeks tää kirjotustauko, mut koulussa on vähän kiirettä, kun kokeita ja sen sellasta. Yritän kirjottaa niin usein kun vaan pystynyn. Lupaan sen. Ja muuten tiiän, että toi flashback ja Niall's P.O.V on enkkua, mutta en tienny miten ne olis saanu suomeks silleen järkevän kuulosesti ni olkoon nyt enkuks sitte. 
Olis ihanaa, jos kertoisitte tästä tarinasta vaikka teijän kavereille ja kommentoikaa, haluisin palautetta näistä kappaleista mitä oon kirjottanu :) 

xx Laura