Eternal Love [In Finnish]

19. Kappale

Heissannn :)

Tässä teille uus kappale, joka on jokseenkin lyhyt, mutta toivottavasti tykkäätte:)

Sitten mulla ei ole niin hyviä uutisia. En usko, että pystyn enää kirjottamaan tätä näinkään usein mitä oon nyt kirjoitellu. Oon pahoillani, mutta koulu painaa päälle ja samoin mulla on henkilökohtasia syitä, mitä en nyt tässä ala mainostamaan. Toivottavasti ymmärrätte! Kirjottelen aina kun pystyn/kerkeän/jaksan. En poista tätä, eikä tää tarkota sitä ettei uusia kappaleita ikinä tuu, siinä vaan saattaa kestää enemmän aikaa. Kiitos ymmärryksestä, ja anteeks kauheesti:/

xx Laura

ps. kommentoida saa silti;)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Iltapäivällä, kun olimme saaneet tavaroitani aika paljon pakkattua, päätimme mennä syömään. Niall sanoi tietävänsä hyvän ravintolan ja päätimme mennä sinne. Itse en ollut kuullutkaan kyseisestä ravintolasta, vaikka olinkin asunut New Yorkissa jo muutaman vuoden. Toisaalta täällä on niin paljon ravintoloita, että ei niitä voi kaikkia tietääkkään. Kävelimme koko matkan käsikädessä ja jutellen. Ravintolaan ei ollut pikämatka ja astuimme ovesta sisään. 

Hovimestari tai tarjoilija näytti meille pöydän ja istuimme sen ääreen. Tilasimme juomat ja ruuat. Silloin huomasin lehtikuvaajia ikkunassa, vaikka olimmekin aivan toisella reunalla ravintolaa. Keskeytin lauseen, jota olin sanomassa ja katsoin Nialliin. Hän kääntyi katsomaan ikkunaan ja huokaisi sitten syvään.

"Sun ja mun kuvat tulee olemaan kaikissa maailman juorulehdissä", hän sanoi varovasti.

Nyökkäsin ja yritin vähän hymyilläkkin. En usko, että se olisi mitenkään pahasta. Mehän olimme ystäviä, kai? Ehkä enemmänkin? ja olinhan muuttamassa Niallin kanssa samaan asuntoonkin. Tottakai ihmiset näkisivä minut siellä, joten saisin tottua tähän. Jatkoi syömistäni normaalisti, ja yritin olla välittämättä kuvaajista ja faneista, jotka näyttivät kerääntyvän myös ravintolan oven eteen. Niallista huomasi, että hän ei pitänyt tilanteesta ollenkaan. Hänen kavonsa vääntyivät outoon ilmeeseen aina enemmän ja enemmän, mitä enemmän ihmisiä ravintolan ulkopuolelle tuli. 

"Ooks sä ihan kunnossa?", kysyin varovasti.

"En yhtään tykkää, kun toimittajat seuraa ja kaikkee. Tuntuu ihan siltä ku mua vainottais", Niall sanoi ikävystyneenä. 

Tiesin, että kumpikaan ei ollut syönyt kuin muutaman suupalan ja itselläni oli vielä nälkä, mutta silti nousin ja viitoin Niallin mukaan. Hänen ilme kirkastui heti, kun tajusi meidän lähtevän. Pyysin tarjoilijaa näyttämään tien takaovelle, josta kiersimme sivukadulle. Pääsimme fani ja toimittaja joukon ohi helposti, eikä kukaan ihme ja kumma huomannut mitään. Poikkesimme pieneen kauppaan, josta ostimme ruokatarvikkeita ja kävelimme taas käsikädessä asunnolleni. Heti ovesta päästyämme, veimme ruokakassin keittiöön ja aloimme tekemään ruokaa. 

Sekoitellessani pian valmistuvaa kastiketta ja pastaa, Niall tuli taakseni ja halasi minua tiukasti ja kuiskasi: "En halua ikinä päästää irti".