Eternal Love [In Finnish]

23. Kappale

Heitaas!

Kirjotin puolet tästä kappaleesta heti kun heräsin, mutta en saanu kirjotettua loppuun. Tässä tää nyt kuitenkin on :) Toivottavasti tykkäätte ja kommettia pliis!

xx Laura

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Ei oo, tai no silleen joo mut siis ei oo. Pojat haluu tavata sut", Niall sanoi.

"MITÄ?", huudahdin. Olin aivan unohtanut Niallin bändikaverit: Harryn, Liamin, Louis'n ja Zaynin*.

"Joo, tuun hakemaan sua sitten ku pääsen täältä. Menee joku tunti-puoltoista", Niall sanoi nopeasti.

"Okei, nähään sillon, heippa", sanoin tajuttuani Niallilla olevan kiire, enkä viitsinyt venyyttää puhelua.

Kello oli jo nyt aika paljon, joten vaihdoin vaatteet huppariin ja punaisiin housuihin*. Laitoin hiukset kiinni letille ja pesin aamulla laittamani meikit pois. Katsoessani peiliin päätin kuitenkin laittaa hiukan ripsiväriä. Laitoin laukun valmiiksi, jotta voisin vain lähteä heti kun Niall tulisi hakemaan minua. Tiedän että kaikki muut olisivat panostaneet ulkonäköönsä hirveästi, kun tapaisivat uusia ihmisiä. Minä halusin olla oma itseni. Jos se ei riittäisi, en tarvitsisi heitä elämääni.

Saatuani itseni kuntoon Niallin puhelusta oli vasta puoli tuntia. Hänellä menisi vielä kauan aikaa, joten päätin jatkaa tavaroideni pakkausta. Minulla ei ole paljoa tavaroita tällä New Yorkissa, suurin osa on vielä vanhempieni luona Philadelphiassa. Kun muutin, lupasin vanhemmilleni hakevani tavarat pois, mutta kun he tulivat ensikerran luokseni ei asiasta ole enää sen jälkeen puhuttu. He taisivat järkyttyä asuntoni pienuudesta. Yritin vakuuttaa heille, että tavarani mahtuisivat tänne. Oli jo ihme, että sain kokonaan oman asunnon. Täällä asuntojen hakeminen on suorastaan helvettiä. Ihmisiä on paljon, asuntoja vähän. Joten pidän itseäni onnekkaana asunnon suhteen. Nyt valitettavasti menetän sen, mutta toivon ainakin saavani parempaa tilalle.

Laitoin asuntoni omistajalle viestin vuokrasopimukseni purkamisesta, kun olin saanut kaikki tavarani laatikoihin. Vain yksi päivä, muutaman vuoden pakkamiseen laatikoihin. Jotenkin, kun katsoin kaikkia niitä laatikoita, minusta tuntui haikealta, mutta toisaalta en jaksanut millään odottaa pääsyä lentokoneeseen ja Lontooseen.

***

Istuin autossa Niallin vieressä. Hän oli hetki sitten tullut hakemaan minua henkivartijan kanssa. Paul vaikutti mukavalta heti kun Niall oli esitellyt meidän. Tiukka hän oli, mutta hyvällä tavalla, kai? Aikataulusta piti pitää kiinni ja piti kävellä nopeasti autoon, jottei kuvaajat sun muut näkisi meitä. Olimme kuulemma saaneet median sekoamaan jo aikasemmin tänään. Niall ei ottanut siitä suuria paineita, mutta minä en olisi välttämättä halunnut kuvani leviävän fanien twittereissä ja lehtien nettisivuilla.

Noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen auto pysähtyi entisen työpaikkani oven eteen. En tiennyt kannattaisiko minun mennä sisään. Toisaalta halusin nähdä pojat, ensimmäistä kertaa kunnolla. Olinhan kyllä siellä keikalla ja sen jälkeen backstagella pojat jo kerran nähnyt ja vähän jutellut. Itse en laske sitä tapaamiseksi, muut saavat ajatella mitä ajattelevat. Niall nousi autosta, mutta kääntyi huomatessaan minun istuvan autossa ja tuijottaessa ovea. Hän hymyili ja napsautti sormiaan silmieni edessä. Ravistin vähän päätäni ja hymyilin hänelle takaisin. Niall ojensi kätensä minua kohti. tartuin siihen sanomatta sanaakaan ja nousin autosta. Kävelimme käsikädessä aulan läpi hissille entisten työkavereideni katsellessa ja supattaessa keskenään. Hississä Paul painoi nappulaa ja ovet sulkeutuivat. Hissimatka oli hiljainen ja minusta aika kiusallinen. Ovet aukesivat taas ja astuimme ulos hissistä. Paul kulki edellä johdattaen meidät huoneen ovelle.