Eternal Love [In Finnish]

42. Kappale

Hei taas muruset!<3 Tässä on teille uus kappale, anteeks mutta mulla oli inspiraatio jossain päin maailmaa, mutta ei täällä, joten tää on tosiTOSI kakkanen kappale. Mutta kertokaa ihmeessä mielipiteenne!:) Mitä enemmän kommentteija, sitä nopeemmin saatte seuraavan ja viimeisen kappaleen D: teen kyl epilogin, mutta seuraava kappale on niinkun viimenen virallinen:((

Mä oon myös miettiny, et mitä jos tekisin vähän niinkun Sequel (en tiä mikä on suomeks), mut siis se olis tää sama stoori, mut Annan ja Treyn näkökulmista. Mitä mieltä ootte?:)

Okei jaarittelut sikseen, nauttikaa kappaleesta :)

xx Laura

-Niall-

"KAKS KUUKAUTTA? SÄ ET VOI OLLA TOSISSAS?", huudan puhelimeen.

Toivon hartaasti, ettei Louis menettäny kuuloaan.

"No en mä oo ollu kotona, se on ihan ite alottanu suunnittelemaan kaikkea Annan hautajaisten jälkeen! Ja se on päättäny jo sillon ja kaikkee. En mä sen suunnitelmiin voi enää vaikuttaa", Louis jatkaa.

"Mut tajuuko se että nyt puhutaan mun ja Emilyn HÄISTÄ, mistä toi päivämäärä on ees tullu?", kysyn, vaikken ole varma haluanko tietää.

"Sillon tulee kaks vuotta kun tapasitte", Louis kuiskaa hiljaa.

En pysty sanomaan mitään. Emily katsoo minua oudosti vieressäni sohvalla.

"No eikai mulla sitä vastaan mikään oo, mun pitää vielä puhuu Emilyn kanssa", sanon Louisille.

"Eipä siinä kauheesti puhuttavaa oo. -tauko- El on lähettäny kutsut jo",Louis sanoo.

"Pistä se sun naises nyt kuriiin, pliis".

"Mä yritän parhaani, mut hei mä meen nyt, nähään", Louis sanoo ja lopettaa puhelun.

"No mitäs?", Emily kysyy, kun katson häntä järkyttyneenä ja lasken hänen puhelintaan pöydälle.

"Eleanor on lähettänyt kutsut meidän häihin, jotka on kahen kuukauden päästä. Ei tässä muuta", sanon hiljaa.

"MITÄH? Mut-mut eihän oo mitään paikkaa, entä meidän vaatteet? Miten saan mun porukat ja siskon tänne? Alkaa jo pyörryttää valmiiks kun vaan ajattelenki kaikkee mitä pitää tehä muutamassa viikossa ennen häitä", Emily sanoo ja nousee sohvalta.

"No sitten vaan toivotaan Elin hoitavan kaiken", sanon huokaisten.

***

-Emily-

Kaksi viikkoa myöhemmin.

Seison peilin edessä. Kyyneleet valuvat silmistäni pitkin poskiani levittäen samalla ripsiväriä. Päälläni on kaunein mekko, jonka olen nähnyt. Se ei ole perinteinen, lähellekkään. Rintakehäni alue on timanttien peitossa, joiden myyjä kertoi olleen aitoja. Vyötäröni kohdalla, josta myös helma alkaa, on suuri rusetti. Helma, joka on kerroksittaista tylliä, loppuu hieman polven yläpuolelle. (KUVA: http://weheartit.com/entry/79885656/via/llaurakatariina) Niinkuin sanoin, mekko ei ole perinteinen. Eleanor tuntee makuni, ja tiesi etten halua täysimittaista mekkoa, vaan lyhyen helman ja näyttävät korkokengät. 

Eleanor tulee viereeni myös silmät punaisena. Hän laskee oikean kätensä oikealle olkapäälleni ja vetää minua itseesä päin.

"Näytät niin täydelliseltä. Niall ei pysty pitämään sormiaan erossa susta", El sanoo ja hymyilee minulle peilin kautta.

En pysty sanomaan mitään. Sitäpaitsi hetki on niin täydellinen, etten halua pilata sitä. Joten tyydyn nyökkäämään.

"Haluutko nähdä kenkäsi myös?", myyjä kysyy.

Hätkähdän hieman, sillä unohdin hänen läsnäolonsa. Köhäisen kurkkuani, jotta ääneni varmasti kuuluuisi.

"Kyllä, kiitos", kuiskaan.

Ääntä ei vain lähde, vaikka kuinka yskäisisin. Sanonan mukaan kissa vie kielen, tällä kertaa se oli mekko. Myyjä jättää meidät hetkeksi kahdestaan, mutta palaa pian kenkälaatikko käsissään. Laatikko on valkoinen ja sen reunassa lukee mitäs muutakaan kuin Jimmy Choo. Virnistän Elille. Hän tosiaan tuntee minut.

Myyjä laskee laatikon läheiselle tuolille ja avaa sen. Huomaan pidättäneeni hengitystä ja yritän nyt pitää sen tasaisena. El ottaa kädestäni kiinni, kun myyjä avaa laatikon. Hän ottaa sieltä parin kauniita kenkiä. Ne ovat kimaltavat ja korkea korkoiset. (KUVA: http://weheartit.com/entry/111003075/via/llaurakatariina) Puristan Eleanorin kättä, eikä siinä varmaan tämän jälkeen enää veri kierrä. Katson kenkiä lumoutuneena. Eleanor saattaa minut tuolille istumaan. Otan omat kenkäni jalasta ja asetan ne viereeni lattialle. Myyjä ojentaa Jimmy Choon kengät minulle ja otan ne vastaan vähän tärisevin käsin. Pujotan kengät jalkaani, ne istuvat täydellisesti. Eleanor ojentaa kätensä ja otan siitä kiinni. Nousen ylös pitäen kiinni Elin kädestä. Hän taluttaa minut takaisin peilin eteen ja katson kuvaani pitkään hiljaisuuden valllitessa.

"En tiedä mitä sanoa. Kaikki tuntuu niin täydelliseltä", sanon vihdoin. 

"Ei sun tarvii sanoa mitään. Tiedän, että sä rakastat mekkoas ja kenkiäs. Ja mä teen parhaani, jotta sun ja Niallin päivä olis täydellinen", El sanoo hymyillen.

"Kiitos, sä olet paras ystävä, joka mulla on ikinä ollu", sanon ja halaan tuota ruskeahiuksista eneliä vieressäni. 

"Onneks mä olen hää sunnittelijä niin tiedän ainakin, ettei morsiusneitojen puvut oo rumia", El sanoo sarkastisesti ja halaa minua takaisin.

Nauramme yhdessä, vähän aikaa. Maksan mekon ja kengät, sillä aikaa kun myyjä pakkaa mekkoa pukupussiin. En tiedä voiko elämä onkaan olla parempaa. Vielä kun perheeni tulee Amerikasta tänne Lontooseen, niin kaikki on tosiaan täydellistä. Minulla on ikävä vanhempiani ja varsinkin siskoani. Tottakai olemme soitelleet ja jutelleet skypessä, mutta kasvotusten näin heidät viimeksi vähän ennenkuin muutin Lontooseen. Siitäkin on jo vuosi. Kuinka aika kuluukaan niin nopeasti. Välillä tuntuu ettei mikään silti muutu, mutta kun katsoo taakse päin, kaikki on kuitenkin muuttunut. Joskus toivoisi näkevänsä tulevaisuuteen, jotta osaisi valmistautua tulevaan, mutta toisaalta kuka haluaa tietää mitä vastaan tulee, koska silloin toimii erilailla, kuin jos ei tiedä mitä tapahtuu. Jos olisin tiennyt One Directionin maijoittuvan siinä hotellissa, jossa olen töissä, olisin varmaan hankkinut sairaslomaa ja missä silloin olisinkaan? 

----

ps. uhkailut jatkuu! jos ei tuu tarpeeks kommentteja saatte odotta TOSI kauan seuraavaa kappaletta ;) 

eli muistakaa kommentoida ja votettaa xd