Eternal Love [In Finnish]

29. Kappale

Tuli vähän ajoissa tää uus kappale, mut en usko että se ketään teitä haittaa:D Kirjotan silti mun (en leveile) melkein kahenviikon hiihtolomalla varmasti ainakin yhen kappaleen:) Tää kappale on aika erilainen mitä oon ennen kirjottanu. Suoraan sanoen itkin kun kirjotin tätä, koska täällä on pätkiä jotka on totta mun parillekkin läheiselle. Ja osittain itellekkin. Lukekaa lopusta mun pikkuteksti kans jooko! Se on TOSI tärkee!

Toivottavasti tykkäätte:)

xx Laura

-Emily-

Kotiin päästyämme pakenin heti kylpyhuoneeseen. Siellä päästin itkuni ulos, en tiedä pystyisinkö ikinä kuuntelemaan tuota kappaletta, josta Niall kertoi. En vain pystyisi tai pelkäisin koko ajan romahtavani. En halua sortua siihen enää. En enää ikinä. En saa, en voi, itseni vuoksi. Ja tottakai Niallin ja perheeni vuoksi. Istun kylpyhuoneen lattialle ja annan kyyneleiden valua poskiani pitkin. Nostan housujeni lahkeita, jotta nään nilkkani ja hihojani, jotta nään ranteeni ja käsivarteni. Kun niitä katsoo tarkasti näkee pitkät vaaleat jäljet. Nopeasti tai ei niin nopeasti katsottuna niitä ei enää nää. Mutta muistan hyvin kun ne olivat punaisia ja valuivat verta. Hivelin itse aiheutettuja arpiani varovasti. Mitä tekisinkään, jotta saisin tuon ajan elämästäni pyyhittyä pois. En kaipaa sitä ollenkaan. Mieluummin vain unohtaisin kaiken. Sen kivun, fyysisen sekä henkisen, ne kamalat ajatukset, ne muistot, ne puheet, jotka pystyn kuvittelemaan kuin ne sanottaisiin aivan korvani juuressa. 

Teininä olin hyvin ahdistunut, en tiedä masentunut, mutta minulla oli paljon henkisiä ongelmia. En tiedä kuinka moni tietää sen tunteen kun sinua sattuu jokin asia henkisesti niin paljon, että se tuntuu fyysisenä tuskana rinnassa. Tai sen kun sattuu niin paljon fyysisesti, ettei voi kuin itkeä. Ja kun lähdet hakemaan paperia toiselta puolelta huonetta niin kaadut matkalla, kun tajuat täriseväsi niin paljon. Sitten puolituntia istut lattialla vain istuen, itkien ja täristen, niin ettet saa kunnolla happea -toisin sanoen hyperventiloit-  sekä meinaat oksentaa. 

Minun ongelmani alkoivat luokkakavereiden pienestä piikittelystä, se ei ollut vakavaa, enkä usko heidän ajatelleen sitä kiusaamisena. En minäkään ajatellut, mutta se vaikutti minuun kuitenkin. Jokainen sana, jonka suustasi päästät, vaikuttaa jonkun toisen tai sinun omaan elämääsi jollain tavalla. Minuun vaikutti muiden sanat, ensin luokkakavereiden, sitten vähitellen myös sukulaisteni. En osannut käsitellä asioita, jotka painoivat mieltäni ja sitten aloin saada paniikki- tai ahdistuskohtauksia, joita äsken kuvailin. Helpotin kipua aivan väärällä tavalla:

I like to draw with silver, 
it comes out red.
Magic?


Kyllä, viiltelin. Aloin vihata itseäni enemmän, en arpieni takia, vaan koska aloin nähdä itseni huonona ihmisenä, kun kaikki tuomitsivat minut saatuaan tietää. Joko he näkivät arvet ja parhaille ystävilleni kerroinkin. Muutama kaverini suuttui minulle, enkä edes tiennyt miksi. Mitä suuttuimisen arvoista minä olin tehnyt? Joten aloin viillellä enemmän. Jossain vaiheessa se loppui kuin seinään. En tiedä mitä tapahtui, mutta opin arvostamaan itseäni ja näkemään edes jotain hyvää itsessäni. Vieläkään en ole kokonaan sujut itseni kanssa, mutta se vie aikaa. Kun on aivan pohjalla, täytyy lähteä kiipeämään rauhallisesti ylös, muuten väsyy ja tippuu takaisin alas. Tiedän, että jossain vaiheessa pystyn hyväksymään itseni, menneisyyteni -teini-iän sekä muut kamat asiat ennen Niallin tapaamista- ja nykysyisen itseni. Tiedän, että hyvät ajat ovat alkaneet ja tulevat jatkumaan vielä pitkään.

Havahduin ajatuksistani hiljaiseen koputukseen. Nousin ylös ja avasin oven Niallille. Hän ei sanonut mitään, kun näki minun punaiset silmäni ja levinneet ripsivärini. Hän halasi minua tiukasti ja sanoi:

"Kerro kaikki, sitten kun vaan pystyt"

---

LUE TÄMÄ!! TÄRKEETÄ ASIAA!

Eli siis tää kappale on sekotusta parin mun läheisen ja mun omaa "elämän tarinaa", mutta mä toivon hartaasti, ettei KUKAAN, siis KUKAAN ota tästä mitään vaikutteita. Et vaikka tässä puhutaan viiltelystä, niin kukaan ei tee ota ideaa!  Mulle saa tulla puhumaan jos joku viiltely/ahdistus painaa! Mä tiedän aiheesta jonkun verran, mutten oo mikään ammattiauttaja, joten vastaukset on sitten sen mukasia. Kikkailkaa ihmeessä muutenkin ( lurziii_ )! Ja oikeesti ÄLÄ VIILTELE! Tiedän oikeesti mistä puhun, syökää suklaata, hakatkaa nyrkkeilysäkkiä (tyynykin käy loistavasti), menkää pihalle vaikka kävelemään! Ihan sama, mutta älkää koskeko mihinkään terävään! Tossa vieressä on myös 1D:n biisi, joka sopii tähän loistavasti (itkin silloinki kun kuulin sen ekan kerran :D)

ps. kommentoikaa mitä mieltä ootte