Eternal Love [In Finnish]

25. Kappale

Uus kappale olkaa hyvä :)

Kummasta te tykkäätte enemmän

1. Pitkä kappale harvemmin vai 

2. Lyhyt kappale vähän useemmin

Kertokaa mielipide tosta asiasta ja kappaleesta kans, kiitos! :)

xx Laura

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-Viikkoa myöhemmin-

Viimeisetkin laatikot olivat nyt autossa ja lähdössä kohti Lontoota. Nousin rappukäytävän portaat vielä kerran ylös ja avasin entisen asuntoni oven. Kiertelin ympäriinsä ja mietin kaikkea mitä siellä olikaan tapahtunut. Monta vuotta ja aivan liikaa muistoja, niin ettei kaikkea edes muista. Toiset muistot on hyviä ja toiset ei niin hyviä. Kävelin takaisin eteiseen ja vilkaisin viimeisen kerran taakseni. Tänne en palaisi enää ikinä. Astelin portaat alas hyvin vapautuneena ja mietin kuinka hyvää elämä on, kunnes näin hänet. Vedin takkini paremmin kiinni ja kävelin hänen ohitseen ja toivoin, ettei hän tunnistaisi minua. Avasin rappukäytävän oven ja kiiruhdin ulos. Huomasin taksin tulevan kohti ja heilautin kättäni. Taksi pysähtyi eteeni, avasin oven ja astuin sisään.

"Lentokentälle kiitos", sanoin hymyillen

"JFK?", kuski varmisti.

Nyökkäsin edelleen hymyillen kunnes huomasin hänen tulleen ulos rappukäytävästäni. Onnekseni taksi lähti liikkeelle juuri kun katseemme kohtasivat. Hymyni haihtui välittömästi.

"Nopeasti, on kiire", huikkasin kuskille ja hän nyökkäsi.

Ajoimme varmaan 10 mailia tunnissa ylinopeutta, mutta en valittanut. En halunnut nähdä häntä, saatikka puhua tai törmätä häneen enää. Uusi elämä Lontoossa odottaa minua, enkä halua minkään estää sitä. Tiesin, olevani tunnin ajoissa lentokentällä, mutten halunnut viettää sekunttiakaan hänen kanssaan. Saavuimme lentokentälle ja maksoin matkan kuskille. Otin laukkuni penkiltä ja päätin lähteä syömään ja kiertelemään lentokentän kauppoja.

Tunti vierähti nopeasti ja lähdin kävelemään kahvilaa kohti, jossa olin sopinut näkeväni Niallin kanssa. Ostin kupillisen teetä ja leivän. Lento on monen tunnin mittainen ja olemme perillä tähän aikaan päivästä siellä. Lentokoneessa kuulemma ruoka maksaa maltaita, joten haluan syödä mieluummin halvempaa ruokaa lentokentällä. Löydän tyhjän pöydän kahvilan nurkasta. Se on siistikin vielä, joten päätän istua. Kukaan ei koskaan halua istua täällä, koska se on niin syrjässä ja paikaltani ei nää lentojen lähto taulua. Sen takia uskoisin pöydän jääneen melkein käyttämättä. Lasken tarjottimen pöydälle ja istuudun tuolille seinän viereen. Alan selata puhelintani ja huomaan saaneeni monta 'Hyvää matka' ja 'Turvallista lentoa' - viestiä ystäviltäni, perheeltäni ja sukulaisiltani. Sekä yhden viestin häneltä. Poistan sen lukematta ensin ja siirryn twitteriin. Monet Niallin fanit ovat twiitannet minulle. Toiset sanovat minun ja Niallin olevan söpö pari ja toiset toivovat minun jäävän rekan alle. Minua ei kiinnosta fanien mielipide minusta, mutta toisaalta en itse toivoisi kenenkään kuolevan. Varsinkaan sen takia, että he olisivat idolini ystäviä. 

Olenko Niallin ystävä?

Juuri kun olin syvimmissä ajatuksissani, joku istui pöytään vastapäätä minua ja hymyili minulle. Katsoin häntä pitkään, mutta vaikka kuinka yritin miettiä kuka hän oli, en saanut sitä päähäni. Tiesin Niallin ja muiden poikien tulevan tänne 'valepuvuissa', koska päivä aikaan lentokentällä on niin paljon ihmisiä ja monet saattavat tunnistaa heidät. Mutta tämä edessäni istuva henkilö ei ollut kukaan pojista naamioituneena. Hänellä ei ollut partaa, hän oli kalju, ei silmälaseja ja vaatteetkin näyttivät olevan ihan hänen omiaan.