Eternal Love [In Finnish]

7. Kappale

*Flashback*

Miks? Miks minulle käy näin? Olin juuri tällä viikolla eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni hänen aggressiivisuuden takia. Ja heti hurmaavan suloinen poikamies suuteli minua! Minun oli pakko juosta pois huoneesta, sillä muuten olisin voinut pilannut tilanteen tyhmillä möläytyksilläni. Olin kyllä pitänyt suudelmasta ja se oli saanut pääni sekaisin. En vain olisi kestäny sitä tilannetta. Tiedän, etten nyt saa häntä enää mielestäni. Toisaalta, en tiedä haluaisinko edes. Hänellä oli vaaleat lyhyet hiukset ja lumoavan siniset silmät. Hänen suloiset kasvonsa pyörivät mielessäni koko ajan. 

Kävelen kotiin töistä ja ajattelen tätä blondia hurmuria. Katselen kauppojen näyteikkunoita ja ihastelen niissä olevia vaatteita. Silloin huomioni vie suuri juliste jonkin julkisen rakennuksen seinässä. Pysähdyn ja jään tuijottamaan julistetta. Siinä on viisi suloista mieshenkilöä ja yksi näistä miehistä on vaaleahiuksinen suutelijani. En tiedä mitä ajatella. Tiedän, että työpaikallani, New Yorkin parhaimmassa hotellissa, yöpyy paljon kuuluisuuksia, mutten uskonu että siskoni lempibändi tulisi sinne. Miten en edes tunnistanut heitä? Siskoni Elena puhui heistä koko ajan kotona asuessani. Meillä on kuusi vuotta ikäeroa. Ja kun kaksivuotta sitten muuton pois kotoa ollessani 17, Elenan huone jäi täyteen One Directionin julisteita. Siskoni varmasti pyörtyisi, jos saisi tietää suudelleeni Niall Horania. En voi oikein uskoa sitä itsekkään ja jos olisin vähänkin enemmän väsyneempi, minäkin varmaankin pyörtyisin. 

Julisteessa on ilmoitus keikasta, joka alkaa kahdeksalta illalla huomenna. Juoksen kotiin ja avaan ensimmäisenä tietokoneeni. Menen nettiin sivuille, josta pystyy ostamaan lippuja erilaisiin tapahtumiin. Kirjoitan hakuun 'One Direction' ja etsin huomisiltaisen keikan. Liput ovat jo ajat sitten myyty loppuun. Olisihan se pitänyt arvata, mutta onneksi tarkistin. Huomaan mainoksen sivun reunassa, jossa lukee välkkyvin kirjaimin 'Haluatko supersuositun One Directionin keikalle ja liput on myyty loppuun? VIP lippuja vielä jäljellä!'. Klikkasin mainoksesta ja aloin seikkailla muutenkin erillaisilla lipunmyynti sivustoilla. Halusin välttämättä heidän keikalleen ja mieluiten vielä VIP lipulla, jotta tapaisin heidät edes muutaman sekunin ajan. Se riittäisi, jos vain saisin Niallin huomion ja pyydettyä anteeksi käytöstäni. 

Vihdoin löydän viimeisiä VIP lippuja, ja tilaan yhden. En kehtaisi edes sanoa ystävilleni meneväni One Directionin konserttiin. Lippu maksaa paljon, mutta minun on pakko saatava pyytää anteeksi. Tästä on tulossa minulle melkein kuin pakkomielle. En pysty olemaan ajattelematta häntä, ja jokainen pienikin asia muistuttaa hänestä. Menen tarkistamaan twitterini ja seikkailen netissä muutenkin loppu illan. 

Aamulla herään säpsähtäen herätyskellon soittoon. Nousen ylös ja menen suihkuun. Peseydyn hitaasti ja mietin tämän illan konserttia. Mahtaisinko nähdä Niallin hotellilla, ennen keikkaa. Annan veden valua liian pitkään ja se alkaa muuttua kylmäksi. Käännän hanan kiinni ja otan pyyhkeen tuolilta. Kiedon sen ympärilleni ja menen pukeutumaan. Vaatteiden valinta on aina vaikeata, vaikka työpaikalla vaihdankin työvaatteet päälle. Saan vihdoin vaatteet päälleni ja otan jotain ruokaa mukaan töihin. Tungen avaimeni ja puhelimeni laukkuun, nostan sen olalleni ja lähden ulos. 

Saapuessani töihin, hotellilla on täysi tohina päällä. Kaikki juoksevat sinne ja tänne, kuitenkin tietäen mitä pitää tehdä. Melkein puolet työntekijöistä oli eilen lakon vuoksi pois, mutta tänään he ovat tulleet takaisin. Minä en voinut olla mukana lakossa, sillä olen varmaankin uusin täällä ja  olisin voinut saada potkut. Vaihdan ripeästi työvaatteet päälleni ja riennän vastaanottoon. 

Puhelin soi taukoammatta ja yritän järjestellä asiakkaiden asioita parhaani mukaan. Koko ajan hotellista lähtee ja tulee uusia ihmisiä. Ruokatauolla pääsen istumaan puoleksi tunniksi, ja lepuutan jalkojani henkilökunnan tilassa. Yleensä tapaan mennä keittiöön rentoutumaan ruokatunnin lopuksi, mutta tänään siellä on erityisen kiireistä eikä minua päästetä sisään. 

Kävellessäni kotiin mietin, miten selvisin tästäkin työpäivästä. Olen aivan puutunut ja liian väsynyt lähtemään minnekkään enää. Huomaan taas saman julisteen, jonka näin eilenkin. Katselen Niallin suuria kasvoja julisteessa. Huokaisen syvään ja lähden kävelemään kotiin. Minun on mentävä konserttiin ajattelen itsekseni. Kotona laitan herätyksen muutamaa tuntia ennen kuin minun pitää lähteä ja menen nukkumaan.

Juoksen ovesta ulos ja huudan taksia. Yksi pysähtyy juuri asuintaloni portaiden eteen ja hyppään sisään. Huikkaan kuskille osoitteen ja hän lähtee vauhdilla ajamaan keikkapaikalle. Istun takapenkillä ja yritän tasata hengitystäni. Sydämeni hakkaa varmaankin kahtasataa ja meinaan pyörtyä. Niinkuin silloin, kun Niall suuteli minua. Ravistan päätäni ja yritän saada sen pois mielestäni. Minun pitää vain pyytää anteeksi käytöstäni ja lähteä tyylikkäästi pois. 

"Perillä ollaan", kuski sanoo ja herättää minut kuin transsista. 

Annan rahat kuskille ja kiitän kyydistä. Nousen ylös autosta ja lähden kävelemään VIP kylttien osoittamaan suuntaan. Sydämeni sykkii sitä nopeampaa mitä lähemmäs ovea pääsen. Annan ovimiehelle lippuni ja hän avaa minulle oven. Astun sisään hämärään tilaan ja yritän katsella ympärilleni. Kävelen pidemmälle ovimiehen sanomaan suuntaan. Avaan oven ja kurkistan huoneeseen. Siellä istuu muutama teinityttö ja heidän vanhempiaan. Avaan oven kunnolla ja kävelen sisään. Istuudun sohvalle ja huokaisen syvään. Muut katsovat minua tarkkaavaisena ja yritän hymyillä heille. Jokin mies tulee huoneeseen ja sanoo esityksen alkavan pian. Nousemme seisomaan ja lähdemme kävelemään miehen perässä istumapaikoillemme. Keikka on aivan uskomattoman ihana. En ollut tajunnutkaan, kuinka ihania nuo viisi herraa olivat. Nyt ymmärsin, mistä Elena oli aina puhunut. 

Keikan jälkeen istumme VIP aitiossa ja syömme hyvää ruokaa. Yritän keskustella joidenkien vanhempien kanssa, muttei siitä oikein tule mitään. Tyttöjen kanssa en edes halua yrittää, sillä tiedän, ettei siitä voisi tulla mitään. Hengitän syvään ja yritän odottaa hetkeä, jolloin bändi tulisi huoneeseen myös. Saisin sanoa asiani ja voisin lähteä, sillä olen hyvin väsynyt. 

Kymmenen minuutin päästä pojat tulevatkin huoneeseen ja istuutuvat sohvalle. Katson Niallia koko matkan kun hän kävelee ovelta sohvalle. Yritän hengittää, muttei siitä tule oikein mitään. Teinitytöt alkavat kiehnätä Harryn, Louin ja Liamin kimpussa. Yksi vanhemmista yrittää keskustella Zaynin kanssa, mutta huomaan keskustelun loppuvan lyhyeen. Katselen Niallia, kun hän yrittää sanoa Zaynille jotakin. Nousen seisomaan ja kävelen heidän luokseen.

"Anteeksi se eilinen", sanon ja Niall nostaa katseesa ylös.

Hän katsoo minua suu auki, eikä pysty sanomaan mitään.

"Kiitos keikasta, se oli mahtava. Minun on kuitenkin lähdettävä kotiin", sanon hymyillen.

Niall nousee ja lähtee pois. Yritän pitää ajatukseni koossa, etten vain ala itkeä. Ei tämän näin pitänyt mennä. Halaan vuoron perään poikia ja lähden kävelemään ulos. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Anteeks, anteeks, anteeks, anteeks! Mun PITI kirjottaa tätä viimeviikoloppuna, mutta tottakai unohdin. Oikeesti anteeks! Tällä viikolla on ollu tosi paljon kaikenlaista, mutta ihan teitä varten valvon nyt tähän puoli 12 ja yritän huomenna herätä aikaisin :) Kirjotusvirheitä löytyy siis varmasti, yrittäkää olla ymmärtäväisiä. Ja vielä kerran anteeks. 

xx Laura