Eternal Love [In Finnish]

1. Kappale

Astuin ovesta sateeseen. Olin unohtanut sateenvarjoni jonnekin, nyt täytyisi siis kärsiä. Nostin hupun hiusteni suojaksi ja lähdin kävelemään rautatieasemalle. Jokainen askel lähemmäs sai sydämeni sykkimään nopeammin. Tiesin, mikä minua odottaisi, kun pääsisin perille. Monen viikon odotus palkittaisiin; näkisin hänet viimein.

Kun saavuin asemalle, juna ei ollut vielä saapunut. Löysin tyhjän penkin ja kävin siihen istumaan. Katsoin kelloa, se näytti 20 vaille kolmea. Viisi minuuttia enää, sitten se tapahtuu. Sanonta "Odottavan aika on pitkä", kertoo totuuden loistavasti. Otin puhelimeni taskusta. Tarkistin, etten ollut saanut uusia viestejä.Käteni hikoilivat kellon lähestyessä 15 vaille kolmea.

Kuulutus kohosi ilmoille: "Juna Brightonista Lontooseen saapuu laiturille 8".

Nousin ylös ja lähdin kävelemään hitaasti kohti laituria kahdeksan. Näin junan valojen lähestyvän, luulin saavani sydänkohtauksen, niin kovasti minua jännitti. Kolme viikkoa on ikuisuus kun tarkemmin miettii. Juna pysähtyi, aloin etsiä häntä katseellani.

"Emily!", kuulin huudon takaani.

Käännyin ympäri. Se oli hän: Niall. Olin odottanut häntä siitä asti, kun hän lähti. Kyyneleet alkoivat virrata poskiani pitkin. Kävelin hänen luokseen niin nopeasti kuin pystyin.

Kun pääsin hänen luokseen, halasin häntä niin lujasti kuin vain pystyin. Hän halasi takaisin ainakin yhtä lujasti. Olin niin onnellinen, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Painoin pääni hänen rintaansa vasten. Mikä on sen ihanampaa kuin nähdä rakas henkilö pitkän ajan jälkeen? Olimmehan me puhuneet puhelimessa päivittäin ja viestejä tuli lähetettyä enemmän kuin olisi hyvä, mutta silti jälleen näkeminen on jotain niin ihanaa. Siinä on jotain taianomaista.

Hän suuteli minua otsalle ja nosti sitten päätäni. Katsoin häntä silmiin, vaikken mitään nähnytkään, sillä silmäni olivat täynnä kyyneleitä. Hymyilin leveästi samalla niiskuttaen. Kun yksi kyynel vierähti poskelleni hän pyyhki sen pois ja suuteli minua. Otin häntä kädestä kiinni hänen nostaessa laukkuaan. Lähdimme kävelemään ravintolaa kohti, jonne hän oli luvannut viedä minut. Pysähdyimme liikennevaloihin. Onneksi autot eivät roiskuttaneet vettä päällemme.

"Tiesithän sä, että mä tulin tänne näin pian vain sen takia, että mulla on tosi tärkeetä asiaa sulle?", Niall kysyi hyvin vakavalla äänellä.

"Tiesin, mutta en ajatellut sen olevan noin vakavaa. Onko tapahtunu jotain?", vastasin huolestuneena.