Eternal Love [In Finnish]

13. Kappale

*End Of Flashback*

Heräsin aamulla pehmeältä joltain. En halunnut avata silmiäni, koska tunsin auringon paistavan suoraan kasvoihini. Siirsin jalkaani, ja se koski johonkin. Silloin muistin nukahtaneeni Niallin viereen. Suuni kääntyi hymyyn, vaikka yritinkin hillitä itseni.

"Mikäs on noin mukavaa?", Niall kuiskasi vieressäni. 

Avasin silmäni ja näin hänen kasvonsa noin sentin päästä omistani. Kohautin hartioitani ja laitoin silmäni takasin kiinni. Tunsin Niallin pehmeät huulet omillani ja aloin taas hymyillä, vaikken edes muistanut milloin olin sen lopettanut. Vastasin hellään suudelmaan ja tunsin itseni onnellisemmaksi kuin milloinkaan tähän asti, vaikken paljoa elämästäni muistanutkaan. Pian suudelma loppui ja aloin etsiä Niallia kädelläni, mutta vieressäni oli vain tyhjää. Avasin silmäni ja huomasin Niallin kävelevän käytävällä jo pitkällä. Tuhahdin itsekseni ja jäin vielä hetkeksi makoilemaan sängylle. 

Vähän ajan päästä nousin ja lähdin keittiöön etsimään Niallia. Juuri sieltä minä hänet löysinkin. Arvelin hänen tekevän meille aamupalaa, joten istuuduin pöydän viereen. Niall kääntyi katsomaan minua ja hymyili. En voinut muutakuin hymyillä takaisin, niin hurmaava hänen hymynsä oli. 

"Mitäs tänään on ohjelmassa?" kysyin reippaasti. 

"Mitäs neiti haluaisi tehdä?" Niall kysyi takaisin. (Ok mitä vitsiä? kysyi takaisin?)

Kohautin hartioita samalla kun Niall kaatoi kaksi paistettua kananmunaa ja muutaman pekonin lautaselleni. Otin ensimmäisen palan suuhun, mutta se oli niin kuumaa, että aloin hyppiä pitkin keittiötä etsien lasia. Lasin löydyttyä kaadoin mehua purkista, joka oli jo valmiiksi pöydällä. Niall nauroi minulle aivan kippurassa. En tajunnut ensin, miksi hän nauroi, mutta sitte huomasin lasin aivan lautaseni vieressä. Aloin itsekkin nauraa omalle tyhmyydelleni. 

"Mitäs jos näkisit mun kavereita?", Niall kysyi.

Innoistuin heti, sillä en ollut tavannut Niallin parhaita kavereita. Tai olinhan tavannut heidät ennen onnettomuuttani, mutten muistanut heitä. Nyökyttelin päätäni ahkerasti, sillä halusin nähdä pojat, joista Niall oli kertonut. 

"Se olis upeeta", sanoin innokkaasti saatuani suuni tyhjäksi. 

"Mä soittelen niille, sä voit syödä rauhassa", Niall sanoi ja käveli pois keittiöstä.

Minä nousin ja aloin tutkimaan kaappeja, sillä halusin tietää mitä Niall tai siis me yleensä söimme. Tuntui oudolta katsella kaappeja ja tutkia mitä sieltä löytyy. Olinhan Niallin mukaan asunut täällä jo kauan. Äkkiä minulle tuli sellainen olo, että muistan asunnon ja kaiken mitä täällä on. Muistin katselleeni tv.tä ja tekeväni ruokaa ja meneväni nukkumaan ja muita tällaisia normaaleja asioita. Kuitenkin, kakki mitä muistin, olin tehnyt yksin. En muistanut vieläkään, Niallia, tai mitään mitä olisimme tehneet kodissamme yhdessä. Aamulla herätessäni, muistin kaikki mitä olin tuntenut. Niallia kohtaan. Mutta vieläkään, en muistanut mitään, mitä olisimme yhdessä tehneet. Minua alkoi turhauttaa ja päätin kaivaa suklaata kaapista. En löytänyt kuitenkaan sitä levyä, jonka muistin jättäneeni kaappiin. 

"Niall!", huusin ihmetellen itsekkin ääneni voimakkuutta.

Niall käveli keittiöön kummastuneen näköisenä ja puhuen vieläkin puhelimessa.

"Missä suklaa?", kysin.

Niall kohotti kulmiaan, eikä tajunnut mistä puhuin.

"Suklaa, muistan jättäneeni tähän näin suklaata, mutta nyt sitä ei ole", jatkoin, mutten niin ärtyisästi, kuin äsken olin puhunut. 

Niallin kasvoista tuli yhtäkkiä aivan punaiset ja puhelimen toisesta päästä kuului naurua. 

"Ehkä mä lopetan, nähdään myöhemmin. Moikka.", Niall sanoi puhelimeen vähän jo hymyillen.

Kun Niall oli lopettanut, kysyin häneltä vielä uudestaan suklaasta.

"Syöty", NIall vastasi lyhyesti "Mutta sä muistat! Hyvä sä muistat lisää! Mä en vooi uskoo tätä! Oon niin ilonen sun puolesta! Kerro kaikki, nyt heti!", hän jatkoi vaihtaen puheenaihetta.

Yritin unohtaa suklaan ja kerroin kaiken mitä muistin. Muistin asunnon ja mitä olin täällä yksinäni tehnyt ja muistin tunteeni häntä kohtaa. Kun kerroin tuon viimeisen kohdan, Niall otti kasvoni käsiinsä (Silleen et Niallin kädet on Emilyn poskilla, youknow.) ja suuteli minua. Ensin varovasti, mutta jatkoi sitten ei niin varovasti. Minun toinen käteni alkoi vaellella Niallin selässä ja toinen haroi hänen hiuksiaan. 

Suudelma keskeytyi tärinään, joka tuli Niallin puhelimesta. Hän astui askeleen taaksepäin ottaen samalla puhelinta taskustaan ja vastasi siihen. En kuullut kuka soittaja oli, mutta Niallin ilme vakavoitui. Hän kiersi minut ja käveli käytävään. En osannut yhtään aavistaa mitä voisi tapahtua. Toivoin tosissani, ettei mitään vakavaa. Niall oli kärsinyt jo minun onnettomuuteni takia liikaa. Lähdin kävelemään Niallin luokse käytävään, mutta hän ei ollut siellä enää. Löysin hänet istumassa sängyllämme ja itkevän. En voinut kuin istua hänen viereensä ja halata häntä tiukasti.

"Onko jotain vakavaa tapahtunut?", kuiskasin varovasti.

Niall ei voinut sanoa mitään, vaan tyytyi nyökkäämään.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Heippahei taas:) 

Vitsi musta tuntuu jotenkin tosi typerältä kirjottaa tänne kaikkee shaipaa. En ees tiiä lukeeko näitä kukaan?:oo Ok, oon tosi puhelias ihminen muutenki, ni oon kyl tottunu ettei mua kuunnella xD Toivottavasti tykkäsitte tästä kappaleesta, yritin alussa panostaa, mutta alkuun se sitten jäiki:D Jos te nyt luette tätä mun ihme sepitystä tässä, ni olis YLIYLI ihanaa jos miteenkään voisitte kertoo mielipiteen tästä stoorista, joko kommenttina, twitterissä tai sit vaikka kik:ssä, jos ette muuten viitti :) Ku mä vaaan oikkeeeeeeesti haluisin mielipiteitä ja sit vois vaiks pyytää toiveita, mitä täs vois tapahtuu tai jotaaain:) 

Btw kohta 1,4 k täynnä ;) kiitti teille<3 

xx LAURAAAAAA