Eternal Love [In Finnish]

34. Kappale

Uus kappale olkaahyvät :)

Vieres inspauskappale, tai ainakin sen kertosäe :)

Toivottavasti tykkäätte!

xx Laura

----

-Niall-

Puhelun loputtua hyppäsin suoraan taksiin. Kirjoitin pojille viestit ja lähetin ne. Meillä on tänään ja huomenna vapaata, joten ketään tuskin haittaa, jos lähden nopeasti käymään Lontoossa. Tosin lähtisin, vaikka olisi keikka illalla. En todellakaan jätä Emilyä yksin minnekkään enää koskaan. Hän muuttaa takaisin luokseni ja palkkaan hänelle henkivartijan. En aijo riskeerata hänen elämäänsä ollenkaan. Ikinä. Saan jotenkin Jackin pois kuvioista. Minun on pakko.

Taksi saapui Frankfurtin lentokentälle ja heitin kuskille muutaman 20€ setelin. Nousin taksista ja juoksin suoraan ensimmäiselle tiskille, minkä takana seisoi joku henkilökuntaan kuuluva henkilö.

"Myytkö sä lentolippuja?", kysyin ja toivoin nopeaa vastausta.

"Myyn, minne herra tahtoisi matkustaa?", nainen vastasin hymyillen, mutta liian hitaasti minun mieleeni.

"Lontooseen, niin pian kuin mahdollista". puhuin niin nopeasti, etten meinannut saada itsekkään selvää.

"Katsotaampa. Yksi suora lento lähtisi itseasiassa puolentunnin päästä", nainen sanoi hetken tietokonetta katsottuaan.

"Yksi lippu sinne kiitos"

"Selvä, 120€ kiitos"

Ojensin rahat kun nainen tulosti lippuni. Otin lipun ja juoksin tekemään lähtoselvitystä.

Pian istuin koneessa ja katsoin ulos ikkunasta. Kone oli vielä hyvin tyhjä ja toivoin, ettei kone edes tulisi täyteen, koska muuten voisin olla pulassa. Yritin hengittää rauhallisesti, mutta en pystynyt kuin vain ajattelemaankaan mitä Emily voisi tehdä itselleen. Silloin kun hän selitti menneisyydestään, viiltelyongelmistaan ja paniikkikohtauksistaan luulin hänen voivan jo hyvin. Ja niin hän sanoikin. Naputtelin sormillani käsinojaa ja yritin keksiä käsilleni jotain tekemistä, etten itse lähtisi ohjaamaan lentokonetta kohti Lontoota. Suljin silmäni ja toivoin koneen nousevan mahdollisimman pian.

***

"Hei, anteeks mun olkapää kuolee pian", joku sanoi vieressäni.

Avasin silmäni ja näin muutamaa vuotta nuoremman tytön istuvan vieressäni. Hänellä oli mustat hiukset ja kirkkaan vihreät silmät. Tyttö oli kaunis, muttei ihan minun makuuni.

"Anteeks", huokaisin ja katsoin kelloa.

Puolituntia vielä ennenkuin koneen pitäisi saapua Lontooseen. En tiedä kestäisinkö enää hetkeäkään. Mitä jos Emily on tehnyt itselleen jotain?

"Etkös sä oo Niall Horan? Eikös sun pitäis olla Saksassa?", vieressä istuva tyttö kysyi.

"Öh, joo, mutta mulle tuli Lontoossa yks tärkee juttu", vastasin.

"Aa, mä oon Miranda, saanks mä kysyy jotain?"

"Kysyit jo, mut kysy vaan", naurahdin hermostuneesti.

"Voisitko seurata mua twitterissä? Se merkkais mulle ihan sikana. Oon ollu fani jo monta vuotta, enkä oo päässy teijän keikalle tai mitään ku porukat on vähän tiukkoja ja tuskin koskaan päästää mua yhtään minnekkään", tyttö, sori, Miranda selitti.

"Joo tottakai. Mikä sun käyttäjä on?", vastasin.

Juttelimme tovin, kun huomasin kertovani Emilystä ja miksi olin menossa Lontooseen. Silloin tajusin, ettei se ehkä ollut viisasta. En pystynyt peruuttamaan enää puheitani joten jatkoin vain.

"Sä oikeesti tykkäät siitä Emilystä?", Miranda sanoi kysyvästi.

"En mä tykkää, mä rakastan, enkä vois kuvitella enää elää ilman sitä", vastasin totuuden mukaisesti, ja jatkoin: "Hei pystyisiks olla kertomatta tosta Emilystä kellekkään. Tai joo saat kertoo et seurustelen, mut miks oon menossa Lontooseen? Se on tosi arka aihe mulle ja musta tuntuu et jos nyt löydän Emilyn elossa ni eka mitä se saa kuulla on jotain uutisia itestään".

"Yhellä ehdolla", nyökkäsin, "kerro mulle miten kävi. Ja mä haluisin tavata Emilyn. Se vaikuttaa tosi mukavalta", tyttö hymyili.

"Joo, toki"

Loppu lento meni nopeasti jutellessa Mirandan kanssa niitä näitä. Pian kuulutettiin viidenminuutin päästä tapahtuvasta laskeutumisesta ja kaikkien paikoillaan pysymisestä. Laskeutuminen sujui hyvin ja lupasin seurata Mirandaa sekä laittaa hänelle viestiä Emilystä. Juoksin lentokentällä suoraan pihalle, sillä olin unohtanut ottaa kaikki tavarani mukaan. Sain taksin nopeasti ja sanoin kuskille osoitteen. Valitettavasti hän tunnisti minut ja alkoi selittämään hänen tyttärestään ja kuinka hän olisi sopiva tyttöystävä minulle. Niinkuin hän mitään tietäisi. Joten seuraavissa punaisissa valoissa heitin hänelle jonkin setelin ja hyppäsin ulos autosta. Tiesin osoitteen olevan, jossain lähellä Emilyn asuntoa, joten lähdin juoksemaan sinnepäin.

Jonkun matkaa juostuani tajusin paparazzien ja muiden kuvaajien seuraavan minua pitkin Lontoon katuja. Ilmeisesti fanit olivat twiitanneet ja alkaneet trendaamaan minusta jotain. Onneksi matkaa ei ollut enää pitkästi. Katson ympärilleni ja huomasin tähden yhden talon ovessa. Tiesin sen olevan oikea, koska mies puhelimessa oli sanonut 'Emilystä tulee tähti vain'. Juoksin ovelle ja helpotuksekseni se oli auki, juoksin jokaisen kerroksen läpi, kunnes pääsin ylimpään kerrokseen ja näin taas tähden ovessa, tähteen oli kiinnitetty avain ja lappu. Otin lapun käteen ja luin:

'Muutama askel enää ja näät elämäsi rakkauden lepäävän viimeistä untaan

- Jack, Emilyn ex'

Hengitin syvään ja raskaasti. Otin avaimen, joka oli kiinni tähdessä, ja työnsin sen lukkoon. Käänsin varovasti ja huomasin oven aukeavan. Käteni tärisivät kun ovi aukesi ja näin hänet makaamassa lattialla.

----

Muista vote ja kommentti!:*