Eternal Love [In Finnish]

43. Kappale - Häät

Viimenen kappale...:( epilogi on jo valmiiks kirjottu, mut julkasen sen vasta keskiviikkona. Ja syy tähän on se että sillon tulee vuosi siitä kun aloin kirjottaa tätä. Kirjotan siihen myös mun viimeset terveiset tän tarinan osalta.

Tässä kappaleessa on melkein 1500 sanaa, olkaa hyvä xd vaihtelen aika paljon tota kertojaa, mut halusin kertoo molempien fiiliksiä :) Toivottavasti tykkäätte ja anteeks tää seuraava kappale tuli näin nopeesti xd

Kommentoikaa ja votettakaa! ☺️

xx Laura

----

- Emily -

Seisoin mekossani ja kengissäni Eleanorin asunnossa miettien Niallia. Hiukseni olivat laittettu kauniisti kiinni nutturalle ja nutturan taitekohdassa oli saman sävyinen rusetti, kuin mekossani. Kasvoni olivat meikatut kevyesti, mutta silti näytin jotenkin erilaiselta. Säteilevältä, niinkuin joku voisi sanoa. Vanhempani, siskoni ja parhaimmat ystäväni istuivat Eleanorin sohvalla odottaen oikeaa hetkeä, kun auto saapuisi ja veisi meidät unelmieni juhlaan.

- Niall -

Istuin ensimmäisessä penkkirivissä, käytävän puolimmaisessa paikassa, käytävän oikealla puolella. Juuri siinä, missä isäni istuu kun häät alkavat. Painan kasvoni käsiini ja toivon hartaasti Emilyn tulevan ovesta juuri nyt. Hän tulisi juokseni, halaisi tiukasti niin kuin aina ja sanoisi kaiken menevän hyvin. Juuri niinkuin hän aina tekee.

"Niall, ootko sä kunnossa?", Greg sanoi vieressäni.

Säikähdin suunnattomasti, mutta sain koottua itseni.

"Joo, kai? Tai siis en tiedä. Kaikki tapahtu niin nopeesti. Just äsken Emily makas sairaalassa kaikissa letkuissa ja piuhoissa. Mut pian se kävelee tota käytävää pitkin, kauniimpana mitä koskaan ennen ja tulee mun luo, molemmat sanoo pari hassua sanaa ja sitten se on mun. Koko mun loppu ikäni".

"Toi on ihan normaalia, muistatko millainen mä olin kun menin Denisen kanssa naimisiin? Oksensin kolme kertaa ennen kuin ehdimme edes kotoa lähteä", Greg naurahtaa.

"Oot oikeessa. Mun pitää vaan rauhottua", sanon ja hymyilen.

- Emily -

Seison hääpaikan ulkoportailla ja hengitän lämmintä kesäilmaa. Yritän rentoutua ja rauhoittua. Eleanor astuu ovesta pihalle. Hän hymyilee leveästi ja ojentaa kätensä.

"Tule, se alkaa", hän sanoo, tarttuu kädestäni ja lähtee johdattamaan minua oikeaan suuntaan.

Paikka on upea, koristeita ja kukkia on kaikkialla, mutta kuitenkin hillitysti ja kauniisti aseteltuina. Joku on nähnyt vaivaa miettiessään jokaisen koristeen paikan. Pysähdymme Eleanorin kanssa parioven taakse. Perrie ja Danielle odottavat meitä.

"Katso minuun." -minä katson- "Mä menen ensin, laske kymmeneen ja sitten voit tulla. Muista miten kävelit harjoituksissa. Hitaasti, mutta varmasti. Tässä on kukkasi "-hän ojentaa kimpun minulle-" , kun pääset perille voit antaa sen minulle. Sä selviät tästä", lopuksi hän hymyilee ja antaa suukon molemmille poskilleni. Ovi aukeaa hieman ja Perrie lähtee ensimmäisenä, Danielle vähän ajan päästä perässä ja Eleanor kävelee viimeisenä pienestä raosta, jottei kukaan nää minua.

Hengitän muutaman kerran syvään, molemmat ovet aukeavat, kaikki vieraat nousevat ylös ja lähden kävelemään Niallia kohti.

- Niall -

Emily näyttää kauniimmalta, mitä olisin ikinä osannut kuvitellakkaan. Hän näyttää hermostuneelta, jännittyneeltä ja onnelliselta samaan aikaan. Uskon itse näyttäväni samalta. Hän kävelee hitaasti luokseni, ojentaa kukkakimpun Eleanorille. Otan häntä kädestä, hymyilen leveästi ja käännymme pastoriiin tai pappiin, mikä lie nyt mahtaa ollakkaan.