Eternal Love [In Finnish]

17. Kappale

Suoraan johtajan huoneesta kävelin työntekijöiden pukuhuoneeseen, vaihdoin vaatteeni, otin tavarani ja lähdin. Aulassa näin Niallin odottavan minua ja kävelin hänen luokseen. Hänen kasvoilleen levisi hymy, kun huomasi minun tuleva häntä kohti. Kun pääsin hänen viereensä hän otti kädestäni kiinni ja lähdimme yhdessä ulos entisen työpaikkani ovesta.

"Anteeksi. Sait potkut takiani", Niall sanoi huokaisten.

Katsoin hänen sinisiä silmiään hymyillen.

"Äh, ei se mitään. Nyt pitää vain löytää uusi paikka, koska muuten en saa maksettua vuokraa ja joudun pihalle", vastasin surullisen oloiselle Niallille.

Hän ei sanonut pitkään aikaan mitään, mutta pian hänen suunaa kääntyi virneeseen.

"Mulla on idea", hän sanoi yhä virnistellen.

Katsoin häntä kummastuneena, en tiennyt yhtään mitä hän aikoi ehdottaa.

"Sä tulet meidän mukana Englantiin, Lontooseen", Niall sanoi päättäväisenä.

"Mutta enhän mä voi! Hyvä kun edes tiedän sut, mulla ei ole siellä työpaikkaa, joten mulla ei ole rahaa ja kaiken lisäks mun perhe ja ystävät asuu kaikki täällä jenkeissä," huudahdin.

"Sä tuut ihastuun Lontooseen. Voit muuttaa mun kämppään ja etit töitä siinä samalla. Mä voisin kirjottaa jonkun suosituksen. Mitenköhän pojat mahtaa reagoida tähän", Niall puhui aivan kuin itselleen.

Pyörittelin silmiäni, kunnes huomasin Niallin olevan tosissaan. Olimme muuttooliikkeen edessä ja Niall oli kävelemässä sisään. Hän asteli päättäväisenä pahvilaatikoiden luokse, otti pinosta monta viiden laatikon pakkausta ja meni kassalle. Hän maksoi laatikot ja marssi ulos. Yritin pysyä perässä, mutta pian jouduin turvautumaan puhumiseen.

"Etkö mitenkään voisi kävellä hiljenpaa?", huudahdin ärtyneenä.

"Anteeks, oon vaan tottunu käveleen näin nopeeta kun toimittajat juoksee perässä", Niall sanoi nauraen.

Jatkoimme kävelyä rauhallisemmin ja hiljaisuden vangitessa. Pian Niall katsoi minuun ja hymyili. Hymyilin takaisin ja hän otti kädestäni kiinni. Hymyilin entistä leveämmin. Koko matkan asunnolleni oli ollut hiljaista, ja vielä ovea avatessani olimme molemmt vieläkin puhumatta. Noustessamme rappuja ylös asuntooni hiljaisuus loppui, kun puhelimeni soi.

Katsoin soittajan ja tunnistin numeron samantien. Se oli entinen poikaystäväni Oliver. Katsoin näyttöä vielä hetken ja löin luurin korvaan. En halunnut pilata päivääni tämän ääliön kanssa. Niall katsoi minuun kysyvästi ja kohautin olkapäitäni. En halunnut kertoa hänelle Oliverista, ainakaan vielä. Hän oli niin suuri osa historiaani, että Niall saisi tietää siitä kuitenkin pian.

Pääsimme asuntoni ovelle ja aloin kaivaa avaintani laukusta, kun Niall tarttui käteeni ja niinkuin ennenkin hän käänsi minut itseensä päin. Hän painoi huulensa omilleni ja suuteli minua oikein kunnolla. Tottakai vastasin suudelmaan, vaikka minun olisi pitänyt olla varovaisempi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Heissan!:)

Vihdoin sain aikaseks kirjottaa tän kappaleen loppuun:D alotin nimittäin jo samana päivänä kun julkasin tuon edellisen:D anteeks hirveesti kun tässä on menny kauan:/ mutta mulla ei oo aikaa, inspiraatioo eikä motivaatioo yhtään. Aina ku olin alkaas kirjottaa kaikki muu tuntu tärkeemmältä. Toivottavasti teijän syyskuu on alkanut ja elokuu loppunut mukavasti. Tää kappale ei oo pitkä, mut vähän erilainen. Ja sit näin loppuun pitää ilmottaa et oon kirjottanu puhelimella eli anteeks maholliset kirjotusvirheet:)

xx Laura