Eternal Love [In Finnish]

32. Kappale

MOimoimoimmoimoimoi! :))))))))))

mitä kuuluuuuuu? Mä oon jotenkin yli ilonen nyt ja sit tuli sellanen olo et hei nyt pitää kirjottaa ja tässä nyt on tällanen pikkunen kappale, Olkaa hyvät : ) laadusta en oo varma ja kirjotusvirheitä löytyy varmasti, mutmut toivottavasti tykkäisitte silti :D Muistakaa! Kommenttia, voteja ja seurailuja!

xx Laura

-----

 -Emily-

Istuin asuntoni parvekkeella ja hengitin lämmintä kesäilmaa. Nostin teekuppini huulilleni ja hörppäsin hieman kuumaa juomaa. Hymyilin itsekseni ja mietin muutaman kuukauden takaisia tapahtumia. Niallin silmät olivat jotenkin harmaantuneet, kun en heti sanonut kyllä hänen kysymykseensä. Hänen silmät alkoivat täyttyä kyynelistä ja sillon minun oli pakko avata suuni. Tottakai oli vastannut kyllä! Sen puheen jälkeen täytyisi olla hullu jossei suostuisi olemaan jonkun tyttöystävä. Ehtonani tosi oli, että etenisimme rauhallisesti ja muuttaisin silti omaan asuntooni. Niall alkoi ensin väittää vastaan, mutta suostui sitten. Tosin hän vaati, että hänen täytyisi maksaa puolet vuokrasta. Yritin ensin kieltäytyä, koska silloinhan tämä olisi puoliksi Niallin asunto, mutta hän alkoi maksaa tililleni joka kuukausi puolet asuntoni vuokrasta, vaikka kuinka yritin häntä estää. Tai 'joka kuukausi', kolme kuukautta olen tässä asunnossa nyt asunut. 

Pojilla alkoi euroopan kiertue. Kaipaan Niallia joka ikinen päivä. Vaikka meillä oli omat asunnot, vietimme melkein koko vapaa-ajan toistemme seurassa. Kiertue menee kuulemma hyvin ja pojilla on mukavaa, vaikka joutuvatkin viettämään paljon aikaa keikkabussissa. En tiedä haluanko edes tietää, mitä bussissa tapahtuu. Kerran puhuessani Niallin kanssa puhelimessa kuulin Harryn ja Zaynin puhuvan taustalla strippareista. En uskaltanut kysyä asiasta Niallilta, koska en halua sekaantua Harryn ja Zaynin asioihin ja tiedän ettei Niallillekkaan monen kuukauden kiertueellakaan aina vain käsi riitä. Kunhan tunteet pysyvät poissa, en halua sekaantua. 

Puhelimeni pirinä keskeytti ajatuksen, katsoin soittajan, mutta siinä näkyi vain numero.

"Emily puhelimessa". vastasin reippaasti.

"No mutta Emily", tutun kuuloinen ääni sanoi puhelimen toisesta päästä,"Olisi mukava nähdä pitkästä aikaa". hän sanoi täydellisellä amerikan aksentillaan. 

Tiesin tasan tarkkaan kuka soittaja oli. Minun olisi tehnyt mieli heittää puhelimeni parvekkeelta alas. En olisi nyt kaivannut yhtään hänen soittoaan. Tai mitä sitä nyt valehtelemaan. En kaivannut häntä ollenkaan elämääni enää. Jack. Agressiivinen ex-poikaystäväni, jonka kanssa erosimme noin viikko ennen kuin tapasin Niallin. Seurustelimme suurin piirtein puolivuotta. Yleensä hän vain vaati seksiä ja uhkasi hakata minut jos en tehnyt mitä hän sanoi. Kerran hän yrittikin, mutta kerkesin juosta vessaan ja soittaa sieltä poliisit. Suhteemme loppui siihen ja hankin lähestymiskiellon. 

"No heipähei Jack, miten musta tuntuu ettei se oo mahollista" , vastasin hänelle.

"Jaa, mutta miksi ei? Meillähän oli niin mukavaa silloin ennen. Ja sun poikaystäväs on kiertueella. Voitais vetästä kerran vanhojen aikojen kunniaks", Jack sanoi.

Tiesin hänen yrittävän jotain omaa rumaa peliään, mutten jaksanut edes välittää. En missään nimessä haluaisi häntä lähelleni.

"Etköhän sä vois tunkee kaktuksen perseesees ja mennä roskikseen", sanoin hänelle tyynesti.

"Ohhoh, susta on tullu äksy, äläs nyt kuule, naapureita tässä ollaan", Jack sanoi.

Jähmetyin ensin paikalleni, mutta sitten näin hänet vastapäisen talon ikkunassa. Lopetin puhelun saman tien ja lähdin pois parvekkeelta. Pakkasin laukkuni ja päätin lähteä Niallin asunnolle siksi aikaa, että he tulevat kiertueelta. En usko, sen haittaavaan Niallia ollenkaan. Pakkasin muutamat vaatekerrat mukaan, otin avaimeni mukaan ja lähdin ulos.

Jonkin matkaa käveltyäni tunsin käden tarttuvan olkapäästäni. 

"Kuules tytteli, sähän tulet mun luokse, kun mä niin sanon", Jack kuiskasi korvaani.

----

Olis ihanaa jos linkkailisitte tätä einiin vähän kakkaista ficciäni muille ihmisille!:)