Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

crazy

Louis:

- Rauhoitu ! huudahdin Sandralle.

Raukkaparka oli aivan paniikissa. Hän ei ollut edes nähnyt lentokonetta. Ja tästä pitäisi vielä lähteä lentoon. Minulle tämä on ihan normaalia. Lennetään paikasta A, paikkaan B.
Harry koukkasi ohitseni Sandran luokse. Mitä hän meinaa ?

- Sandra, katso tänne, hän sanoi ja hymyili.

Sandra nosti katseensa maasta Harryyn. Hän oli selvästi vielä ihan sekaisin.

- Hengitä, hengitä, hengitä....

Sandra veti syvään henkeä ja sulki silmänsä.
Miksen minä tajunnut tätä ?

- Hyvä, sitten rauhoitu. Hienoa. Nyt, rauhoitu, älä panikoi. Tämä on turvallista. Ei mitään pelättävää, hän sanoi ja tarrasi Sandran kädestä kiinni.

- Kiitos, hän sanoi ja rentoutui selvästi.

Lievä, tai sanotaan nyt suoraan...hyvin suuri mustasukkaisuuden aalto valtasi minut.

- Kiitos Harry, hipsisitkö nyt tuonne omalle paikallesi niin päästäisiin lentoon, sanoin.

Harry katsoi minua hetken, nyökkäsi ja kiiruhti omalle paikalleen. Hän selvästi arvasi mistä on kyse.

- Ei tässä ole mitään pelättävää, sanoi rohkaisevasti.

Tarrasin hänen kädestään kiinni ja painoin pusun tuolle poskelle.

Äänistä päätelleen pian lähtisimme lentoon. Kuului tuttu naksahdus kun kaikki luukut sulkeituivat. Ohjaamosta kuului tuttu piipitys.

Samassa hetkessä lähdimme rullamaan kohti kiitotietä. Se olisi sitten menoa.

Lennon laskeuduttua, jatkuu Sandran näkökulmasta.

- Hyvä, nyt tuolla odottelee sitten monta kymmentä kuvaajaa ja fania. Pysy rauhallisena. Pidä kädestäni kiinni ja yritä olla katsomatta kameraan, Louis sanoi rohkaisevasti.

Nialaisin ja otin askeleen toisensa perään. Etenimme jonossa, Harry johti joukkoja, Niall ja Liam pelleilivät ja olivat vähällä jäädä ovien väliin. Aina ne onnistuvat tuossakin...

Tarrasin Louisin kädestä yhä tiukemmin. Suorastaan puristin sitä, siihen jäisi varmasti jäljet.

Astuimme suuren saliin, samassa alkoi voimakas kiljunta ja salamavalot alkoivat räpsyä. Satunnaisia huutoja kuului sieltä täältä. Pian kuvaajat ja fanit bongasivat meidät ja alkoi kaaos.

Turvamiehet työnsivät meidät sivuoven kautta pois sekasorron luota. Tilanne oli nopeasti ohi. Olin aivan hämilläni. Äskenhän olin vasta tuolla....
Nyt istun pikkubussissa, sama asetelma kuin viimeksi. Paitsi olemme aivan eri paikassa, eri maassa. Hupsua.

- Oletko ennen käynyt ulkomailla ? Niall kysäisi.

- En,hävettää kyllä kertoa, sanoin hieman nolostuneena.

- Eihän se haittaa yhtään mitään ! Kuules, kun Liam oli ekaa kert....

- Niall, sulje suusi ! Liam huudahti.

He aloittivat taas leikkimielisen kähinän. Turvavyöt olisivat siis pian sotkussa.

Harry taas istui minua vastapäätä. Hän vain katsoi ulos. Tiuhasti vaihtuva kaupunkimaisema vilisi silmissämme. Mitähän hän miettii ? Jotakin syvällistä kenties...

Sitten, hän käänsi katseensa minuun. Auts ! Nyt jäin kiinni tuijottelusta.

- Minne haitkaan opiskelemaan ? hän kysyi selvästi kiinnostuneena.

Sitäköhän hän mietti ?

- Haen lääketietelliseen, mietin kyllä ihan vain biologian opiskelua, mutta kyllästyisin siihen jossain vaiheessa, sanoin naurahtaen.

- Kiintoisaa. Et siis vielä päässyt sisään ?

Nielaisin. Se pettymyksen määrä.

- En, en päässyt, sanoin.

- Mutta, nyt sitten tärppää !

Hymyilin hänelle, hän hymyili minulle. Tulisin pääsemään sisään, tämä olisi vuoteni. Täytyisi ensimmäiseksi tarttua kirjaan, en ole lukenut viikkoon sanakaan.

Vilkaisin Louisia joka istui hiljaa vieressäni. Eikai hän nyt tuosta tulisi noin mustasukkaiseksi. Tai, ken tietää vaikka tulisikin. Tämä kaikki tuntui niin oudolta, ei vain mennyt järkeen. Istun pikkubussissa maailman suosituimman bändin kanssa. Herranjumala. En luultavasti totu tähän ikinä.

Illalla 🌌🌍🌑

Sandra:

Tämä tuntui vielä oudommalta. Viiden tähden hotelli.

- SANDRA ! Louis huhuili minua keittiöstä, hyvin kovaäänisesti kylläkin.

- MITÄ ? karjuin takaisin.

- KUN TÄÄLLÄ NYT KERRANKIN ON TÄMÄ ON KEITTIÖ NIIN MÄ VOIN KOKATA SULLE PASTAA !

Nauroin. Hän kokkaisi. Annetaan mahdollisuus.

- MIKSI SÄ HALUTA TEHDÄ PASTAA ? JA PUHUTKO IHAN NORMAALISTI ? huudahdin takaisin.

- OKEI ! ANTEEKS...mutta pastaahan täällä syödään ?

Repesin nauruun. Hölmö, hölmö...

- Pastaa tehdään Italiassa.

- Eikä tehdä ! Samoin pizza on tullut täältä ! hän sanoi itsevarmasti.

Nauroin vielä enemmän.

- Ai Ranskasta vai ?

- Yes, hän sanoi.

Äänistä päätellen hän oli laittanut pastaveden kiehumaan. Toivotaan, ettei hän saa tulvaa aikaiseksi. Se on hyvin todennäköistä.

- Nyt tulee spurttimies !

Hän otti ilmeisesti nopean juoksuspurtin keittiöstä ja ampaisi juoksuun. Hän ei saavuttanut määränpäätäänsä, matto tuli eteen.

- Ai että oikeen spurttimies ? kysyin nauruni keskeltä.

- Niin, no joo ! Louis tiuskaisi lattialta.

- Kompaistuit mattoon ?

Louis nyökkäili.

- Tarvitsen halin. Ison halin, hän sanoi ja pomppasi samalla ylös lattialta.

- Tule tänne, halinalle.

Halasimme. Tunsin kuinka välillämme oleva sähkö virtasi. Ei tätä tunnetta pysty kuvailemaan sanoin, se pitää kokea.
Pörrötin hänen hiuksiaan ja työnsin hänet takaisin keittiön suuntaan.

- Muista, sun piti kokata !

Pian tapahtuisi jotakin. En jaksanut varoittaa. Levy on täysillä, ja mitä luultavammin hän latoi kattilan täyteen vettä. Äänistä päätellen vesi tulisi yli ihan minä hetkenä hyvänsä...

- Hemmetti ! hän karjaisi keittiöstä.