Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

looking dark with empty heart

Louis:

- Haluaisitko sä kuulla tän biisin ? kysäisin ja rypäisin samalla puoli vahingossa pinkan papereita lattialle.

- Mikä siinä, armaani vastaisi pirteästi.

Rykäisin kevyesti ja hain komppia hakkaamalla sormiani lipaston kulmaan, nyt kun ei ole Nialleria säestämässä.

Its inevitable everything good comes to an end
Its impossible to know if after this we can still be friend,
yeah

I know you're saying you dont wanna hurt me
Well, maybe you should show a little mercy
The way you look i know you didnt come to apologize

Hey hey hey
Oh, why youre wearing that walk out of my life
Hey hey hey
Oh, even though its over you should stay tonight
Hey hey hey
If tomorrow you wont be mine
Wont you give it to me one last time

Oh, baby let me love you goodbye

Unforgettable together
held the whole world in our hands
Unexplaineable
a love that we could understand
yeah

I know there's nothing i can do to change it
But is it something that can be negotiated
My heart's already breaking
baby
go on
twist the knife

Hey hey hey
Oh, why you're wearing that to walk out of my life
Hey hey hey
If tomorrow you wont be mine
Wont you give it to me one last time

Oh baby, let me love you goodbye
Oh baby, let me love you goodbye

One more taste of your lips just bring me back
to those places we've been and the nights we've had
Because if this is it then at least we could end it right

Oh
Why you're wearing that to walk out of my life
Hey hey hey
Oh
Even though its over you should stay the night
Yeah
Hey hey hey
If tomorrow you wont be mine
Wont you give it me one last time

Oh baby let me love you goodbye
Oh baby let me love you goodbye
Oh baby let me love you goodbye

Sandra katsoi minua silmät sepposen selällään, olin näkevinäni myös muutaman kyyneleentyngän.

- Älä nyt kultapieni itke, tokaisin ja naputin edelleen sormellani lipastoa.

- En mä itke, hän naurahti ja pyyhki hiljalleen silmäkulmiaan.

- Älä huijaa ! karjadin leikkisästi ja hyökkäsin rakkaani kimppuun.

Louis:

Mikäs kumma paikka tämä nyt on ? Pelkkä valkoinen kuutio tai jotain, vaikea sanoa. Yleissivistykseni ei ole ainakaan omasta mielestäni kovin korkealla tasolla mutta eikös se tee minusta sitten ainutlaatuisen. Tai jos nyt vain pohdin tätä asiaa, hyvin perinpohjaisesti. Niin, mikä tekee minusta ainutlaatuisen ? Se ei ole rikkauteni tai maineeni, vaan tapani rakastaa. Ainakin tietyllä tavalla. Osaan rakastaa tietyllä intensiivisellä tavalla, paneudun ja tutustun ihmiseen jokaista arpea, luomea ja tuoretta haavaa myöten. Mutta sillä on myös varjopuolensa, niinkuin kaikella muullakin. Paneudun välillä tai okei, pikemminkin useasti rakkaaseeni liian tiukasti. En kestä, jos yhdenkään ihmisen katse yrittää porautua hänen kallonsa läpi, hän on sitten minun ettäs tiedät hoen hänelle, vaikka tarkoituksena oli vain tervehtiä. Suojelen armastani viimeiseen asti ja lopulta maailman toisella puolella, jossain tuolla kaukana. Mutta siihen on aikaa. Aikaa, jona saan rakastaa sinua niin paljon, kuin itset jaksat kantaa. Rakkaus on kummallista, se on maagista eikä kukaan tiedä täysin mitä se on. Onhan sitä kaikenlaisia selityksiä ja määritelmiä, ei niistä mikään ole totta, edes sinne päin. Jokainen kokee rakkauden omalla   Tavallaan, minulla se tarkoittaa täyttä paneutumista ja itse maagista rakkautta.

Pamahdin hereille hämärään huoneeseen, olin kuin puusta pudonnut lumiukko, täysin soossina ja pöllähtäneenä.
Pieni hiki valui selkääni pitkin ja hiukseni sojottivat pystyssä. Eihän tuo nyt mikään painajainen ollut ? Vai oliko. Alitajuni keppoinen. Tai enneuni ? Onhan niitä aikaisemminkin nähty. Tiedän kyllä, ettei tuo uni ollut täysin merkityksetön.

Hymähdin ja heitin itseni takaisin makuulle.

Thank you ! 💗