Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

come back

Kuulin ovikellon soivan. Kuulin sen soivan uudestaan. Ja yhä uudelleen. En vain jaksa vaivautua ylös. Tässä kylmällä ja kalsealla lattiallahan minä makaan. Aivan oikea paikka minulle. Ovikello soi vielä uudestaan mutta sitten asunnon valtasi hiljaisuus. Painoin pääni takaisin lattialle ja aloin kelamaan päässäni kuinka huono ihminen olenkaan. Pitäisikö minun soittaa hänelle. Vai etsiä hänet. Tietysti hyvä jos pääsen edes liikkeelle tästä.
Samassa hetkessä puhelimeni alkoi tärisemään holtittomasti taskussani. Annoin sen hetken olla mutta pakkohan minun on katsoa kuka soittaa.

Harry

Mitä hän haluaa ? Kaiketi se on vastattava.

- Huomenta, töräytin luuriin.

- kello on kyllä jo yksi, mutta se on pikkuseikka. Päästäisitkö mut sisään ? Ääni kysyi.

- Tulen, sanoin ja löin linjan kiinni.

Kierähdin pienesti seinää päin ja tarrasin siitä kädelläni. Lähdin kiskomaan itseäni ylös. Puuskutin kuin mikäkin puhveli.

- Onko kaikki okei ? Harry huuteli oven takaa.

- On, on, vakuuttelin ja punnersin itseni samalla lopulta ylös.

Löntystin oven luokse ja nykäisin sen auki. Harry seisoi siellä ison kauppakassin kanssa. Päästin hänet sisään.

- Mä tiedän mitä tapahtu, Louis kerto, Harry sanoi ja riisui takkiaan.

- Aha, vastasin kylmästi.

- Mutta mä voin auttaa, voin tehdä sulle jotain ruokaa, hän sanoi maireasti hymyillen ja nosti kauppakassin ilmaan.

Kassi lösähti pohjasta rikki ja kaikki tavarat lensivät ympäriinsä.
Harry katsoi minua hetken kauhistuneena.

- Onneksi et ostanu kananmunia, tokaisin.

Harry nauroi ja keräili purnukoita lattialta. Saatoin myös nauraa vähän itsekkin.

Muutaman päivän kuluttua
Louis

- Tajuatko mitä sä oot tehny ? Liam kysyi minulta ja tuijotti minua.

- Tajuan.

- Et kyllä varmaankaan tajua, hän vastasi.

- Ei sitten, tokaisin.

- Miten sä voit olla noin välinpitämätön ? hän kysyi selvästi tuskissaan.

- No mikset sä mene sinne ? kysyin.

- Koska se lapsi on sun ja sitä lasta nyt vain sattuu kantamaan sun vaimos, hän sanoi ja tuijotti minua edelleen painokkaasti.

- Itehän se halus olla vapaa, tokaisin uudelleen.

Liam pyöritteli päätään tuhisten ja häipyi keittiön perukoille.

Oikeasti minä kaipaan häntä, aivan liikaa. En vain kykene näyttämään sitä.

- Missä Harry muuten on ? kysyin.

Liam ei vastannut mitään vaan jatkoi touhuamistaan.

- Niin missä Harry on ? kysyin uudelleen korottaen hieman ääntään.

- Se on Sandran luona, niillä on kuulemma oikein hauskaa, Niall sanoi ja tupsahti yllättäen alakertaan.

- Anteeksi mitä ? kysyin.

- Niin Harry mulle eilen sano kun se soitti mulle, enempää en tiedä, hän vastasi ja talsi Liamin luokse keittiöön.

Aivan.