Tarina, joka sisältää surua, iloa, rakkautta, kaipausta, pelkoa & vihaa. Tarina, joka sisältää kaikki draaman ainekset. Hyppää siis mukaan Louisin ja Sandran seikkailulle.
"Kaikki kommentit ovat tervetulleita ❤️"
Tungin juustokakkua jo valmiiksi täynnä olevaan jääkaappiin. Ihme kyllä, sain sen ujutettua muiden herkkujen keskelle.
- Kulta, älä nyt hermoile, Louis kuiskasi yllätten korvaani ja hipaisi kaulaa sormillaan.
Värähdin hieman tuon kosketuksen voimasta.
- En mä hermoile. Toivon vaan, että ruoka riittää, tokaisin ja yritin unohtaa tuon äskeisen kosketuksen.
- No se on kyllä totta, varsinkin kun Niall tulee, Louis naurahti ja siirtyi olohuoneeseen, luultavasti katsomaan televisiota.
Niin, Louis päätti siis järjestää vauvakutsut. Vaikka Amelian syntymästä on jo reilu tovi. Niinpä olen yrittänyt taiteilla kaikkea syötävää viimeisten päivien aikana, muffineja, juustokakkua, kasvispiirakkaa, uunisipsejä, kakkutikkareita..... Ja asiaa ei helpota ollenkaan myöskään se, että Louisin vanhemmat ovat tulossa myöskin poikien lisäksi. Ilmeisesti myöskin Elina olisi tulossa Nialin mukana, on kiinnostavaa nähdä miten juttu on edennyt.
- Nukkuuko Amelia vielä ? Louis huuteli mölytoosan äänen yli, sillä nimellä kutsun televisiota.
- Nukkuu, muttei varmaankaan kauan, jos jatkat tätä menoa, kuiskailin hänelle ovensuusta.
- Hä ? hän päästi suustaan ja katsoi minua esittäen hyvin tyhmää.
- Toi temppu ei enää toimi muhun, sanoin virnistellen
- Mutta, jos mä väitän, että 6+7 on 67, niin pidätkö mua tyhmänä ? hän jatkoi elvistellen.
- Pidän, ei se mene noin, vastasin.
- Olen periaatteessa oikeassa. If you know what i mean, hän sanoi räkättäen ja vaihtoi kanavaa samalla kaukosäätimestä.
Katsoin hetken häntä kummissaan, kunnes palaset loksahtivat paikalleen pääkopassani.
- Heh, hauskaa, naurahdin tekopirteästi ja palasin keittiöön.
- Kultaaaa, Louis parahti heti lähdettyäni.
Pyörittelin silmiäni ja odotin jo kuulevani Amelian itkun.
- Louis, voisitko pitää pienempää ääntä, kiitos, kailotin hänelle takaisin, mutten kuitenkaan kovin lujaa.
- Haluan sut tänne, hän piipitti.
Palasin taas oviaukkoon. Hän yritti esittää ilmeisesti koiranpentua tai jotain vastaavaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Katse oli ainakin sen mukainen. Hän katsoi ensin hymyillen jalkojaan ja sitten seinällä olevaa taulua, jossa komeili kuva meistä yhdessä. Sitten hän vilkaisi katseellaan uudestaan minua ja hymyili, oikein aurinkoisesti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
- Mitä sä tällä nyt ajat takaa ? kysyin ja otin muutaman askeleen eteenpäin.
Louis vilkuili minua uhkaavasti ja nousi istumaan pystyasentoon.
