Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

summer love

Louis:

- Miten olis, uusi uintireissu ? kysäisin ja sysäsin samalla lasini sivummalle.

- Et sä voi mennä uimaan, joit lasin viiniä, Sandra sanoi ilkkuen pilke silmäkulmassaan.

- Väitätkö että oon jossakin patologisessa kännitilassa ? kysyin ja nousin reippaasti ylös tuolilta.

- Sinä ja sun patologiset kännitilat, hän naurahti ja nousi itsekkin ylös.

- Kisa, sanoin ja ruovittelin jo lähtöasemissa.

- En mä voi juosta, Sandra naurahti.

- Sitten ryömitään, sanoin ja heitin itseni maahan, edelleen valmiiseen lähtöasentoon.

- Ootko tosissas ? hän naurahti.

- Olen, sanoin ja yritin esittää kärsimätöntä.

Sandra huokaisi ja asettui maahan viereeni.

- Sä oot hullu, hän tiuskaisi ja mulkaisi minua kummeksuen.

- Sun rakkaus tekee musta hullun, sanoin ja lähetin hänelle lentosuukon.

Lähetin myös itseni matkaan, otin lentevän lähdön ja samassa takaani kuului "HEEEI" huuto.
Ryömin maassa hetken ja päätin lopulta nousta ylös, ei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Sandra katsoi minua edelleen kummeksuen ja ihmetteli nousuani.

- Sähän halusit ryömiä ? hän kysyi ja aikoi nousta ylös.

- Mennään ku kottikärry tonne, treeniä, henkäisin ja nyökkäilin.

- Mikäs virtapiikki sulle nyt oikein tuli ? hän sanoi.

- Jalat tänne, kiitos, kysyin mutta nykäisin ne jo otteeseeni. Varoin tietysti kipeää nilkaa.

- Älä, älä, hän nauroi.

Lähdin työntämään häntä eteenpäin jaloista, hetken rymyttyään hiekassa Sandran oli pakko nostaa itsensä käsillään ilmaan. Hän parkui, kirkui ja aivasteli, osittain hiekkapöllyn takia, mutta hauskaa hänellä näyttää olevan, niin kuin minullakin.

- Älä nyt mene veteen asti, lopeta, hän parkui.

Vauhtimme oli hurja, työnsin ja viipotin hänen perässään niin kovaa kuin vain pystyin. En erottanut loppuja sanoja hänen naurunsa keskeltä.
Saavuimme aivan rantaan, missä hiekka on jo kosteaa. Samassa iso aalto porhalsi ylitsemme ja lensin mukkelis makkelis taaksepäin, tömähtäen pehmeälle hiekalle.

- Tomlinson ! Sandra karjaisi ja heitti vettä päälleni.

- Halusit uimaan ja mä vein sut, naurahdin ja nousin pystyyn.

- Jösses, hän tuhahti ja lähti uimaan kohti horisonttia.

Hän ui muutaman metrin jotakin selän ja myyräuinnin sekoitusta ja heitti selälleen kellumaan, pehmeään ja kannattevaan veteen. Veteen, jonne voisi hukuttaa kaikki huolet, ajatukset ja murheet. Ja tällöin nouset ylös kera kirkkaine ajatuksesi ja mielesi.
Kiskoin jo kastuneen paidan pois päältäni arastelematta ja uida nylkytin Sandran lähelle.

Illalla
Sandra:

Tässä on aivan mahtava olla. Ei ole mitään huolia tai muuta hömppää. Saat vain olla. Ajattelematta tai tekemättä yhtään mitään.

- Tää on kieltämättä aika kaunis paikka, Louis sanoi ja ujuttautui hieman lähemmäs minua.

- Totta höriset poikaseni...

- Vai että poikanen, Tommo naurahti.

- Mä mietin mun kohtaamista Luken kanssa, aloitin.

- Haluutko sä nyt välttämättä puhua siitä ? Siis tottakai saat puhua jos se sun mieltäs painaa, kuuntelen kyllä, Louis sepitti.

- Että miksen mä oikein pelänny sillon kun tapasin sen ? Sillon kauppareissulla. Tottakai jokin siinä oli vialla silloinkin enkä mä siihen luota, mutta kuitenkin. Miksen mä juossu karkuun, joku on vaan muuttunu, kerroin.

- Elämä on aika maaginen juttu. Samoin ihmisen mieli, siitä ei aina saa välttämättä yhtään mitään tolkkua, Louis sanoi ja hymyili aurinkoista hymyään.

- Sä löydät aina kaikelle jonkun järkevän selityksen, oikeesti, kiitos, sanoin kiitollisena ja nojasin vasten tuota olkaa.

- Ole hyvä vain, hän hymähti.

- Mun silmät tuntuu niin raskailta, en jaksa pitää niitä enää auki. Nukutaanko tässä ulkosalla tän peiton alla ? kysyin.

- Miten sä haluat, Louis kuiskasi hennosti korvaani ja suuteli niskaani muutaman kerran, juuri oikeasta kohdasta, hellästi mutta tuntuvasti.

Päästin suustani syvän ja karhean huokaisun. Silitin samalla hänen selkäänsä, mutta vain toisella kädelläni hyvin vakain ja tottunein ottein.
Toista pidin hänen niskallaan, pitäen siitä hennosti kiinni.

- Sä osaat olla niin ihana, sanoin ja painoin silmäni tiukasti kiinni ja kaaduin Tomlinsonin päälle.

- Samat sanat, neiti ryömijä, hän naurahti.

Suljin tuon naurun suudelman sisään. Ja tuo suudelma saattaa olla maailman intohimoisin ja odotetuin. Yhdellä sanalla kuvattuna, täydellinen.

Mietteitä, kommentteja 👋🏻😀 antaapi tulla vaan :)