Muuttumaton | Louis Tomlinson FanFiction in Finnish |

i say yes

TÄRKEÄ PÄIVÄ
LOUIS:

Suoristin pukuni kaulusta, halusin sen olevan enemmän vinossa, kun en itse ole täydellinen, niin miksi pukukaan olisi.

- Otatko sä tän mukaan ? Liam kysyi ja piti kädessään vihkostani.

Ynähdin hermostuksissani hänelle vastaukseksi ja näpläsin edelleen kaulustani.

Liam katsoi minua lempeällä katseellaan ja naurahti.

- Kyllä sun nyt pitää myöntää, että sua hermostuttaa, hän heitti.

- Kaipa se on nyt myönnettävä, naurahdin entistä hermostuneemmim.

Katsoin itseäni peilistä. Ruskeatkot hiukseni on nostettu hieman pystyyn, niin etteivät ne tule silmille. Samoin korvantakuset. Kaulukseni on nyt sopivasti, samoin pukuni napit ja housut. Kengät kiiltelevät uutuuttaan, vaikka vasemman puoleinen hiertää peukalovarvastani. Ei tämä asukokonaisuus nyt niin mukava ole, vaikka kaikki aina niin väittävät.

- Anteeks, kun utelen taas, aloitin.

Liam naurahti. Hän varmasti tietää mistä aidon kysyä.

- Me ei kerrota mitään, näät kyllä sitten, hän sanoi ja nyki kenkiä jalkaansa.

Okei, jos nyt selvennän itselleni tilanteen. Minä, Louis Tomlinson, menen tänään naimisiin, tarkalleen ottaen noin kahden tunnin kuluttua. Rakkaan Sandrani kanssa. Ei mene kaaliin, turha edes yrittää.

- Kuule, kun mä en pysty hahmottamaan tätä, mä menen oikeasti naimisiin, henkäisin.

- Jep. Mutta nyt sun pitää nauttia tästä. Sä et tuu elämään tätä päivää enää uudelleen. Ne sun muistot elää, joten tee niistä upeita, Liam rohkaisi ja tuli itsekkin peilin eteen korjailemaan hiuksiaan.

- Sä puhut aina järkeä, lausahdin ja muksautin häntä kevyesti olalle.

- Tietääkö Sandra, että kerroit meille ? Liam kysyi ja muuttui vakavaksi.

- Ohimennen, vastasin.

- Eli et, noh, älä huoli.
Mä sanoin kyllä Stylesille ja Horanille miten asiat on. Toivon vaan, että ne pitää suunsa kiinni, Liam naurahti uudestaan ja tällä
kertaa muksautti minua olalle.

- En mä pysty hahmottamaan sitäkään, mulle on tulossa lapsi, henkäilin uudestaan.

- Mä kuulin, että Sandralla oli aika pahaa pahoinvointia, Liam sanoi ja käänsi katseensa pois.

- Mistä sä ton kuulit ? kysyin jyrkästi.

En siis halua olla mitenkään äkäinen, haluan vain tietää. Kyllä Liam sen tiedostaa.

- Se...

Katsoin häntä painokkaasti.

- Sandra soitti mulle, kun se ei halunnut häiritä sua, olit kiireinen. Se halus puhua jollekkin....

Ja tiedät varmasti minkälaista tuhoa nuo sanat tekivät sisälläni, repien kaiken palasiksi. Olen huono mies. Nyt olen totisesti.