Words can kill ||Larry Stylinson||

6. Luku

Tää luku on omistettu thedarkestlarrie :lle, koska tän alun idea on siltä peräsin ja koska mun vaimo. ❤️

~ Louis

- Ei anneta Mr. Owenin antaa sulle hylättyä tästä, sanoin hiljaa pitäen Harrya edelleen kädestä kiinni.
- En mä pysty siihen, hän kuiskasi hyvin hiljaa.
- Entä jos mä tulen sun kanssa sinne eteen? Oon koko ajan sun vieressä.
- Sun kaverit ei kyllä tykkäis siitä, Harry sanoi. Tunsin hänen kätensä alkavan tärisemään, joten aloitin jälleen pienen silittämisen.
- Mua ei kiinnosta, tykkääkö ne siitä vai ei, sä oot nyt tärkeempi, sanoin.
- O-okei sä voit tulla, hän kuiskasi.
Nousin seisomaan ja ojensin käteni Harrylle. Hän tarttui siihen tärisevällä kädellään. Hän näytti hyvin pelokkaalta ja jännittyneeltä.
- Tuota Harry.. Saanko.. saanko mä halata sua? Musta tuntuu, että sä tarvit sitä, kysyin pienesti ja katsoin jalkoihini hermostuneena. Nostin katseeni. Harryn silmistä paistoi nyt jännityksen sijaan yllättyneisyys, hän nyökkäsi pienesti. Menin varovasti lähemmäksi häntä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän jähmettyi, kuin ei tietäisi mitä tehdä. Hitaasti ja varovasti hän asetti kätensä ympärilleni. Olin järkyttynyt, hän ei osannut halata. Puristin hänet tiukemmin itseäni vasten ja silitin varovasti hänen selkäänsä.
- Hyvin se menee, mä autan sua, kuiskasin hänen korvaansa. Koko hänen pitkä vartalonsa tärisi halauksessani.
- Ei mitään hätää Haz, ei mitään hätää, kuiskasin.
- Jos et saa sanottua jotain niin mä autan, okei?
Harry nyökkäsi ja tärinä vain kasvoi. Hän irrottautui minusta. Poika nojasi polviinsa tuskallinen ilme kasvoillaan.
- Mä..en..saa..happea, hän kuiskasi katkonaisesti. Minuun sattui nähdä hänet niin tuskaisena.
- Älä välitä niistä, älä kato niitä, äläkä kuuntele niitä. Sä saat sanoo ne asiat just nii kovalla äänellä, ku pystyt, jos ne ei kuule nii saavat ottaa korvan kätee ja kuunnella. Eikä sun änkytys haittaa, mä ainaki sain selvää, mitä sä sanoit.
Hitaasti hän nosti katseensa minuun.
- Kiitos, hän kuiskasi.
Halasin häntä vielä nopeasti ja menin sitten koputtamaan luokan oveen. Mr. Owen tuli avaamaan sen.
- Tulisitko tänne luokan ulkopuolelle, kysyin.
Mies katsoi minua kysyvästi, mutta astui ulos ja sulki oven perässään.
- Asia on niin, että Harry ei pysty tähän yksin, joten ajattelin, että jos ei haittaa, niin tulen hänen kanssaan sinne eteen ja autan häntä. Mä arvostaisin tosi paljon, jos sun ymmärrys riittäs tähän, sanoin.
Mr. Owen katsoi tärisevää poikaa vieressäni pohtivasti.
- Tottakai se käy, harvemmin olen noin esiintymispelkoisia nähnyt, mutta teitä oppilaitakin on erilaisia, hän vastasi.
- Tulkaa vaan tänne.
Katsoin Harrya ja hymyilin hänelle lämpimästi:
- Tule vaan.

Harry näytti hyvin pelokkaalta seistessään vieressäni. Seisoin hyvin lähellä häntä, jotta pystyisin huomaamattomasti silittämään hänen selkäänsä.
- Harry, voit aloittaa, Mr. Owen sanoi hymyillen.

Harry oli esitelmänsä puolivälissä, kunnes luokasta kuului rykäisy. Tunsin Harryn jäykistymisen käteni alla ja nostin katseeni Harryn paperista.
- Erittäin mielenkiintonen esitelmä on kyllä, tuon suu on käyny varmaan viisi minuuttia, enkä oo kuullu pihaustakaan, Niall huomautti.
Siristin silmiäni ja katsoin häntä murhaavasti. Harry alkoi täristä ja jatkoin rauhoittavaa silitystäni.
- Keskeyttikö Harry sun esitelmän kertomalla mielipiteen sun äänestä, vai millä oikeudella sä teet noin? kysyin jäätävällä äänellä ja katsoin Mr.Owenia anovasti. Hän huomasi katseeni ja rykäisi:
- Niin Horan, mitäpä jos keskittyisit kuuntelemiseen puhelimen räpläämisen sijaan, niin voisit kuullakin jotain. Minä ainakin kuulen varsin hyvin.
Väläytin omahyväisen hymyn Nialille ja sain vastaukseksi "et tule selviämään tästä" - katseen. Jostain syystä minua ei kiinnostanut, että tämän takia minä todellakin lensin ulos juuri saamastani porukasta.
- Harry, voit jatkaa, kuiskasin hiljaa. Harry vetäisi syvään henkeä ja jatkoi.

Lopetettuaan esitelmänsä hän huokaisi helpotuksesta. Luokka taputti hänelle ja Mr.Owen hymyili:
- Hienoa Harry, selitit oikein monipuolisesti kaikki asiat.
Minä taputin lempeästi hänen selkäänsä ja kuiskasin:
- Hyvä Haz, et tiedäkään, kuinka ylpee mä oon susta.
Harry hymyili pienesti ja katsoi jalkoihinsa.
- Kiitos kaikesta Louis, hän sanoi nostaen katseensa varovasti silmiini.
Hymyilin säteilevästi takaisin.
- Autan sua mielellää aina kun vaan tarvit.
Kellot soivat koulun päättymisen merkiksi ja Niall porukoineen teki tietään luokseni. Harry huomasin sen, ja lähti kävelemään nopeasti käytävälle.
- Sä tuut meidän mukaan, Zayn tiuskaisi.
Lähdin kävelemään heidän perässään valmistautuen kohtaamaan seuraukseni. Kun pääsimme käytävälle Niall tönäisi minut seinää vasten. Huomasin Harryn käytävän toisella puolella anteeksipyytävä katse kasvoillaan.
- Nytkö sä sitten olet sen säälittävyyden puolella? Antoko se homo sulle persettä vai mikä sai sut nöyryyttämään omaa kaverias? Niall melkein sylkäisi päin naamaani.
Sana homo särähti korvaani. Voisiko Harry olla? En usko, se on varmasti vain haukkumanimi.
- Millon sä opit, etten mä hyväksy kiusaamista? kysyin ja tönäisin hänet pois luotani.
Se ilmeisesti suututti Liamin, joka iski nyrkkinsä leukaani. Puraisin vahingossa alahuuleeni iskun voimasta. Tunsin sen aukeavan ja maistoin veren suussani. Harry näytti säikähtäneeltä. Hän juoksi lähimpään vessaan.
- Painukaa vittuun, älkääkä tulko enää lähellekään mua, sihisin ja työnsin Zaynin tieltäni. Juoksin sen vessan oven eteen, jonne olin nähnyt Harryn menevän.
- Haz, onko kaikki okei?
En saanut vastausta. Valuin istumaan oven viereen. Painoin mustan neuleeni hihaa huuleeni. Koulun käytävät alkoivat tyhjenemään. Harry oli silti vielä vessassa.
- Haz kiltti, päästä mut sinne.
Ovi aukesi hitaasti. Nousin seisomaan ja kohtasin Harryn itkuiset kasvot.
- Hei, mikä on pikkuinen? kuiskasin. Astuin sisään vessaan ja vedin oven kiinni ja lukkoon perässäni. Kiedoin käteni itkuisen pojan ympärille.
- S-se oli m-mun vika, hän kuiskasi nyyhkäysten välissä.
- Eikä ollut, se oli mun oma valinta. Ne käski mun valita sun ja niiden välillä. Valitsin sut. Sit olin tyhmä ja haastoin ensin riitaa Nialin kans, ja vielä tönäsin sitä. Ne haukku sua homoks, enkä kestänyt sitä.
Poika irrottautui minusta, otti reppunsa lattialta ja lähti juoksemaan ulos vessasta. Jäin katsomaan hänen peräänsä. Mitä sanoin väärin?

~ Heipodei, sori siitä et tää tuli näin nopeesti, mut mun inspis on tosi korkeella näin lomalla. JA HEI IHMISET jos teil on ideoita mite tää vois jatkua nii mulle saa aina kertoo niitä, mul ei oo tarkkaa juonta tähä, joten pystyn toteuttaa teijä ideat aika hyvin.