Words can kill ||Larry Stylinson||

32. Luku

~ Michael

Joku vaistoistani kertoi, että Liam ei ollut ehtinyt tehdä mitään. Olin myös aika varma siitä, mistä hänet löytäisin. Keuhkoni olivat tulessa juostessani pitkin metsiä kohti paikkaa, jossa Liam oli kuulemaan viimeksi yrittänyt itsemurhaa. Perille päästyäni vajosin melkein polvilleni helpotuksesta. Liamin hahmo seisoi vesirajassa kuun loisteessa.
- Hitto Liam, tapoit melkein mut säikähyksestä!
Liam kääntyi hitaasti ympäri ja näin hänen kasvonsa. Ne olivat niin rikki. Kuvainnollisesti ajatellen, jos hänen kasvonsa olisivat savea, ne olisivat hajonneet siruiksi. Kävelin hänen vierelleen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
- Ole kiltti, älä tee tätä mulle, jooko? Mä oon menettäny niin paljon ihmisiä ja sä oot mulle mun ainoa perheenjäsen, vaikket sukua olekaan, sanoin ja painoin kasvoni hänen olkapäätään vasten. Liam kietoi kätensä minun ympärilleni ja halasi.
- Miks elämä on aina näin perseestä?
- En tiiä, mutta sen tiiän, että jos meidän elämä olis ruusuilla tanssimista joka hetki, me ei oltais tälläsiä. Meillä ei olis mitään tunneälyä, eikä me ymmärrettäs toisiimme. Se, että on saanu paskaa niskaansa kerta toisensa jälkeen tekee meistä ihmisiä, jotka ymmärtää, ja jotka tietää millanen tää maailma oikeesti on. Se tekee meistä aitoja ja hyviä ihmisiä. Me ollaan täällä elämässä, eikä luovuttamassa. Mä tiedän, että mä olin samallainen. Mä yritin vaan luovuttaa, mutta silloin mulla ei ollu ketään. Ei ihminen selviä ilman toista ihmistä kovin pitkään. Pitää olla joku jolle kertoa.
- Mä muistan vieläkin kun pidin sua hirveenä vittupäänä ja sit tulit vaan mun perään latelee viisauksia. Olin niin järkyttyny. Sä oot vieläki yhtä viisas.
- Ja sulla on ihmisiä, jotka rakastaa sua. Kaikki on huolissaa susta, älä ikinä tee noin enää.

~~

- Sä et oo tosissas Mikey, Liam sanoi ja katsoi osoittamaani suuntaan.
Siellä istui tummahiuksinen, hiuksiensa taakse piiloutunut tyttö, joka luki kirjaa. Tyttö näytti koko ajan siltä, että se oli jonkinlaisessa sotilaallisessa asemassa. Sotatantereella tyttö olisi ollut juuri se sotilas, joka pyörii keskellä ympyrää valmiina puolustamaan itseään tulitukselta. Tuijotin ilmeisesti huomaamattani tyttöä liian pitkään, sillä Liam heilutteli käsiään naamani edessä.
- Sä taidatki olla enemmän ihastunu kun mä arvasinkaa, hän mutisi.
Jatkoin tytön tuijottamista. Miksi noin kaunis tyttö oli yksin?
- Mikey, mee puhumaan sille, Liam sanoi.
Räpäytin silmiäni ja palasin jälleen maanpinnalle.
- M-mitä?
- Niin, että mene puhumaan sille.
- E-en mä voi. Se ei kuitenkaa tykkää musta ja käskee mun mennä pois.
Liam avasi suunsa, muttei ehtinyt sanomaan mitään, sillä Harry, Louis, Niall ja Zayn tulivat jonottaen halaamaan häntä. Jäin jälleen tuijottamaan tyttöä. Hitto hän oli kuin magneetti silmilleni. Käsivarsi ilmestyi hartioideni päälle. Käänsin katseeni viereeni ja kohtasin Harryn.
- Ootko sä ihastunu Noraan? hän kuiskasi hiljaa.
Tytön nimi oli siis Nora. Tuijotin häntä taas toivoen, ettei hän koskaan huomaisi. Harry käänsi minut itseään kohti ja veti halaukseensa. Painoin leukani hänen rintaansa. Teki mieli itkeä epätoivosta.
- Nora oli mun kohtalontoveri. Meitä molempia kiusattiin ja syrjittiin samalla tavalla. Me molemmat tiedostettiin toistemme olemassaolo, mut ei me koskaan uskallettu puhua toisillemme. Mee juttelemaan sille. Se tarvii sua ja se on sitä paitsi hemmetisti samanlainen kuin sä.
Puristin itseni tiukemmin Harrya vasten ja suljin silmäni. Ajatuskin tuolle tytölle juttelemaan menemisestä sai vatsaani inhottavan tunteen. Sellaisen, joka sai aikaan nipistelyä ja puristelua ja lopulta se eteni keuhkoihin estääkseen hengittämisen.
- Mä tiiän miltä susta tuntuu. Mäki oon yrittäny mennä. Sun pitää vaa uskaltaa. Ajattele se sillä, että sä voit pelastaa sen hengen jo pelkällä tervehdyksellä, koska se ois ensimmäinen minkä se on koskaan saanu.
Käänsin katseeni takaisin tyttöön. Hän näytti niin laihalta ja muutenkin hennolta. Koko porukka kerääntyi ympärillemme, Liam oli ilmeisesti kertonut.
- Louis, mä alan päivä päivältä arvostamaan sun rohkeutta enemmän. Mä en vieläkään tajua, miten sä vaan uskalsit mennä Harryn luo ja puhua, Niall sanoi ja taputti Louisin olkapäätä.
- Kun ihminen on tuolla tavalla aina yksin, se tavallaan luo sellasen muurin ympärilleen, eikä päästä ketään sen sisäpuolelle. Sitä muuria vasten on sellanen kyltti, jossa lukee, että "älä tule lähelle", mutta sen sisäpuolella lukee, että "tuu juttelee mulle". Mullakin oli se kyltti ja se muuri, Harry sanoi ja katsoi Noraa.
- Mee nyt, me tultais mukaan, mutta yksin lähestyminen on Noralle helpointa, hän jatkoi.

Nielaisin kuuluvasti ja irrottauduin Harryn halauksesta. Vatsani kääntyi jälleen ympäri, pahemmin kuin aikaisemmin. Käteni tärisivät hillittömästi ja kehoni tuntui olevan jäykkä kuin rautakanki. Kävelin niin hitaasti kuin pystyin ja tunsin muiden katseet selässäni. Tämä olisi paljon helpompaa, jos he eivät katsoisi.

Aivan liian pian olin perillä tytön luona. Hän ei huomannut minua, sillä hän oli niin keskittynyt kirjaansa. Hän oli vielä kauniimpi läheltä katsottuna. Tyttö oli pukeutunut mustaan bändipaitaan ja mustiin revittyihin farkkuihin. Avasin suuni, mutta mitään ei kuulunut. Ääneni oli juuttunut kurkkuun. Rykäisin niin huomaamattomasti kuin osasin. Nora ei nostanut katsettaan kirjastaan. Paniikki alkoi menemään hallitsemattomaksi. Tärinäni vain yltyi, enkä saanut happea.
- M-moi.
Ääneni oli hiljaisempi kuin kuiskaus ja se ehti väristä satoja kertoja tuon lyhyen sanan aikana. En ikinä aikaisemmin ole ollut niin paniikissa. Viimein tyttö kohotti kummastuneen katseensa minuun.
- Moi? heleä ääni vastasi. Kuulin kysymysmerkin lauseesta yhtä selkeästi kuin hän olisi sanonut sen suoraan.
Kerrassaan mahtavaa, en ollut edes suunnitellut, mitä sanoisin ja olin vain kävellyt sanomaan "moi" tuntemattomalle tytölle. Sitten kuulin ivallista naurua takaani. Suljin silmäni tunnistaessani äänet.
- M-m-m-mo-mo-moi, Luken ivallinen ääni matki liioitellusti takanani. Tunsin inhottavan kuumottavan tunteen kohoavan kasvoillani ylöspäin. Puristin silmiäni kovemmin kiinni ja käsiäni nyrkkiin. Tiedostin liiankin hyvin, että Nora katsoi minua yhä.
- Itkettääkö? ivallinen ääni kysyi.
Ja minä vielä halusin noiden bändiin. Avasin silmäni toivoen, että kyyneleeni eivät tulisi ulos vielä. Kohtasin Noran hämmentyneen katseen ja tajusin, etten tämän jälkeen enää voinut katsoa tuota tyttöä.

Käännyin ympäri ja kävelin Calumin ja Luken välistä katse tiukasti lattiassa. En jaksanut edes aukoa päätäni. Näin Ashtonin ilmestyvän jostakin ja alkavan huutaa pojille. Minua ei kiinnostanut. Halusin vain lähimmän ihmisen halattavaksi. En tiennyt, milloin varastelevasta, pelottavasta ja kusipäisestä katupojasta tuli tällainen säälittävä kasa paskaa.

Käytävän päässä minua oli vastassa Liamin avoin syli. Kietouduin hänen käsivarsiensa suojaan tiedostaen samalla, että olin menettänyt kaikki mahdollisuuteni Noraan.
- Ei se haittaa, menet huomenna uudestaan, Harry mutisi ja silitteli selkääni.
- Enkä mene. En enää koskaan puhu kellekään muille kuin teille. Menetin kaikki mahdollisuudet jo silloin kun änkytin sille. Ei auttanu yhtään asiaan tuo noiden vittuilu. En mä edes osannu puhua sille, ihan turhaa paskaa kaikki.
- Se kattoo sua yhä, eikä se kato koskaan ketään. Se on kiinnostunu susta. Et nyt helvetissä luovuta! Zayn sanoi.
Halusin varmistaa, että hän tosissaan katsoi, mutta sitten huomasin valuvat kyyneleeni.
- Voi helvetin helvetti, kuiskasin.
- Itketkö sä? Liam kysyi huolestuneena.
- Joo, mutta vaan vihasta.

Ja vitut.

Ikuinen epäonnistuja.

- Mikey, mitä sä sanoitkaan luovuttamisesta?

  Vaikka maailma eteeni polvistuisi, sen vain saisin palamaan

~ Heipsun. Ekaks; toivottavasti ei haittaa et oon vetäny Mikeytä enemmä esille, mut voin sen avulla käsitellä asioita. Sitten, Mulla nyt taas vähän kesti tää kirjottaminen, mutta sain vasta koeviikon taputeltuu kasaan ja kerättyy itteni uutta stressii varten. Selittelyt sikseen ja nyt sanon, että jos ette vielä lue mun uutta kirjaa Oppitunti minusta ja teitä kiinnostaa vähä erilaisempi teksti, mitä yleensä kirjotan nii menkääs lukemaa. Kokeilen siinä mun rajoja ja muuta vastaavaa. JA AINIIN, TÄÄ LUKU ON weirdodarkness :ille ihan vain koska TOI UUS KANSI ON HITON UPEE!!