27. Luku

1.1K 91 49
                                    

Tanssijaiset. Se kliseinen tapahtuma kerran vuodessa, johon kuluu niin paljon rahaa, että se pitäisi kieltää lailla.

~ Louis

- Mä en oo koskaan ollu tanssijaisissa, enkä tuu nytkään menemään, Harry sanoi ja löi nyrkkinsä pöytään, kuin vakuuttaakseen asian.
- Mikset?
- Koska mulla ei ole ollut paria koskaan, enkä osaa tanssia. Mitä järkeä mennä tanssijaisiin jos ei osaa tanssia?
- Nyt sulla on pari, joka osaa tanssia. Mä vien, eikä sun tarvi kuin myöntäillä mua. Tanssitaan vaikka pimeimmässä nurkassa, jos se on siitä kiinni. Sä et nyt jänistä poika! Mikey sitä paitsi tarvitsee meitä, se ei kestä kolmantena pyöränä Tessan ja Liamin kanssa.
- Se kestää varmaan paremmin viidentenä pyöränä kahden parin kanssa, poika mutisi sarkastisesti tökkien haarukallaan lihapullaa lautasellaan.
- Shh, me kaks ei olla niin liimassa toisiimme julkisilla paikoilla kuin ne kaks. Välillä ihan oksettaa.
- Sä unohit Niallin ja Zaynin kokonaan, Mikey onkin seitsemäs pyörä.
- Älä pilaa mun täydellistä suostuttelutaktiikkaa! Musta tuntuu väärältä sanoo näin, mutta Mikey tulee tarvitsemaan sua sinne enemmän kuin ketään muuta. Teillä on samallaisia kokemuksia menneisyydessä ja teillä molemmilla on takana paljon yksinäisyyttä. Se on yhtälailla uudessa tilanteessa kun säkin.
- Okei okei, mä tuun.

Istuin Harryn vieressä Liamin ja Mikeyn talon sohvalla yrittäen olla ruttaamatta pukuani

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Istuin Harryn vieressä Liamin ja Mikeyn talon sohvalla yrittäen olla ruttaamatta pukuani. Liam oli lähtenyt hakemaan Tessaa kotoaan, Zayn ja Niall olivat tulossa tänne ja Mikey puki huoneessaan kiroillen välillä.
- Mä en saa päälleni edes tätä vitun kravattia!
- Tuu tänne niin me laitetaan se, sanoin lempeästi.
- En mä voi. Näytän ihan hirveeltä. Te kaikki ootte jumalattoman komeita ja mä näytän joltain seinään juosseelta norsulta, jolla on liian iso puku. Mä yritin sanoo Liamille, ettei se survois mulle jotain sen vanhaa pukua. Tää ei vaan sovi mulle. Mikään ei sovi mulle. Mä en oo koskaan käyttäny pukua ja just tällä hetkellä oon kovin onnellinen siitä.
- Sä näytät varmasti hyvältä, tuu nyt vaan tänne. Mullakin on Louisin puku, koska en voinut hakea omaani, Harry kertoi.

Poika avasi hitaasti huoneensa oven ja tuli sieltä ulos hermostuneen näköisenä. Hän käveli hitaasti luoksemme tuijottaen ujosti lattiaa. Vau, tavatessani hänet ensimmäistä kertaa, en olisi koskaan osannut kuvitella häntä ujona tai hermostuneena. Hän oli ollut niin kova ja kylmä. Ehkä olimme sulattaneet hänen suojakilpensä. Poika ei näyttänyt ollenkaan pahalta puvussaan, itseasiassa hän näytti todella komealta.
- Sä näytät tosi kuumalta tuossa puvussa. Isket tänään varmasti jonkun kuuman tytön, Harry sanoi iskien silmäänsä.
- Hei! huudahdin ja läpsäisin Harryn olkapäätä. Hän vain näytti minulle kieltä.
- En vitussa iske! Nyt kun ootte tuijottanu mua tarpeeksi, voitteko ystävällisesti laittaa tämän kravatin paikalleen? hän kysyi lähes vihaisesti.
Okei, ehkä hänen suojakilpensä kaipasi vielä hieman sulattamista. Nousin ylös ja kävelin hänen luoksensa. Olin solminut Harrynkin kravatin ja vaikka Harry olisi osannut tehdä sen Mikeylle, en olisi antanut. Olin jälleen mustasukkainen, enkä pitänyt siitä tunteesta yhtään. Jostain syystä minua hermostutti olla Mikeyn lähellä. Minulla oli koko ajan tunne, että hän voisi vaikka lyödä minua halutessaan. Hänestä huokui agressiivisuutta, enkä voinut olla ajattelematta, että tämä oli syy hänen yksinäisyyteensä. Pyyhin heti nämä ajatukset päästäni ja hymyilin pienesti pojalle saadessani kravatin paikoilleen. Yhtäkkiä poika näytti jälleen haavoittuvaiselta.
- Voisinko mä oikeesti saada jonkun? hän kysyi arasti katsoen meitä molempia.
- Tietenkin voisit, sanoin lempeästi taputtaen häntä selkään.

Words can kill ||Larry Stylinson||Where stories live. Discover now