Words can kill ||Larry Stylinson||

9. Luku

| Ensinnäki, kuolkaa näille kuville. Toiseksi, luvussa esiintyvä biisi löytyy tosta ylhäältä|

~ Louis

- Sattuuko sua selkään tai jonnekki? kysyin hätääntyneenä. Harry pudisti päätään, ja näytti niin tuskaiselta, että minuunkin sattui.
- Sattuuko sua sisältä? kuiskasin. Hän nyökkäsi ja meni sikiöasentoon. Nielaisin, tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin.
- Saanko.. saanko tulla sun viereen? kysyin varovasti. Hän nyökkäsi. Nousin seisomaan ja kävelin toiselle puolelle parisänkyä, olin onnellinen, että Harry oli laitettu vierashuoneeseen, jossa on parisänky. Nostin peittoa ja käperryin sen alle mahdollisimman lähelle Harryä. Hänelläkin oli t-paita, joten tämä ei olisi liian kiusallista, toisaalta en kyllä välitäkkään siitä juuri nyt. Harry kääntyi ympäri ja katsoi minua itkuisilla silmillään. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin hänen tärisevän kehonsa kiinni omaani. Hän painoi päänsä rintaani vasten ja kietoi pitkät kätensä täristen ympärilleni. Aloin silitellä hänen kiharoitaan kuiskaillen:
- Ei mitään hätää enkeli, mä oon tässä enkä mene pois, ei mitään hätää kaunis enkeli.
- I-iltaisin e-nnen kuin n-nukahdan, k-kaikki p-pahat a-asiat a-alkaa p-pyörimään m-mun p-päässä, j-ja s-se s-sattuu, hän kuiskasi.
Puristin hänet tiukemmin itseäni vasten. Kyyneleet valuivat silmistäni.
- Ajattele jotain mukavaa, joka tuo sulle hyvän olon, unohda kaikki paha, kuiskasin.
- S-sä o-oot a-ainut h-hyvä a-asia, m-mitä m-mulla o-on, hän sanoi itkunsekaisella äänellä. Kyyneleeni alkoivat vuotamaan vielä enemmän.
- M-mä oon aina tässä, mä en mee pois, mä pidän susta aina kii ja suojelen sua kaikelta.
- M-mä e-en v-voi l-lopettaa n-näiden a-ajattelua e-ennen kuin o-oon l-lopussa. T-tää s-sattuu koko ajan v-vaan e-enemmän, hän sanoi ääni täristen. Vaikka olin kiinni Harryssä, halusin lähemmäs, halusin tehdä mitä vaan, että saisin tuon tuskan loppumaan.
- Entä jos mä laulan sulle? M-mä en oo mikään hyvä laulaja, eikä kukaan oo kyllä koskaan mun laulua kuullukkaan. M-mä vaan ajattelin, että jos se auttais sua nukahtamaan, kysyin varovasti.
- L-laula v-vaan, s-se o-on varmasti k-kaunista, hän kuiskasi.
Aloin varovasti laulamaan hiljaa silittäen pojan märkiä kasvoja ja pehmeitä kiharoita:

Am I asleep, am I awake, or somewhere in between?
I can't believe that you are here and lying next to me
Or did I dream that we were perfectly entwined?
Like branches on a tree, or twigs caught on a vine?

I hope I'm not a casualty,
Hope you won't get up and leave
Might not mean that much to you
But to me it's everything, everything
Truly, madly, deeply, I am
Foolishly, completely falling
And somehow you kicked all my walls in
So baby, say you'll always keep me
Truly, madly, crazy deeply in love with you.

Lopettaessani Harry tuhisi rauhallisesti sylissäni. Kuivasin hänen kasvonsa paidallani. Hän oli niin kaunis. Miksi kukaan on ikinä satuttanutkaan häntä? Miksi ne kusipäät tuhosivat häntä koko ajan? Haluaisin hänet itselleni, haluaisin pitää häntä tässä aina. Vähitellen aloin itsekin vaipua uneen.

Aamulla heräsin ja tunsin Harryn kehon päälläni. Hymyilin ja avasin silmäni. Hänen vihreät silmänsä tuijottivat kirkkaasti omiini ja hän halasi tiukasti minua. Huomattuaan hymyni hän hymyili takaisin minulle.
- Nukuitko hyvin Haz? sanoin käheästi.
- En edes muista, millon olisin nukkunut näin hyvin. Mä en tiiä miten voin kiittää sua, mä vaan.. mä vaan yksinkertasesti rakastan sua ja sun ääntä, hän sanoi hiljaa, punastuen.
- Mäkin rakastan sua, enkeli, sanoin ja painoin huuleni hänen otsalleen.
Ensimmäistä kertaa Harry sanoi ääneen pitävänsä minusta, tai no rakastavansa minua. Se vaan tuntui niin hyvältä. Tiesin, että vielä ei puhuttu oikeasta, kunnon rakkaudesta, mutta tämä riitti minulle paremmin kuin hyvin.