Words can kill ||Larry Stylinson||

24. Luku

| Varoitus, sisältää paljon kiroilua! Tää on kirjotettu yöllä joten _ilmottakaa_ oudoista lauseista yms. LUKEKAA LOPPUUN ASTI, TÄRKEÄÄ ASIAA!! |

~ Louis

Tuijotin auringonnousua lumoutuneena, vaikkakin se nousi puiden takaa. Ilma oli ihanan raikas. Tuuli heilutti hiussuortuviani. Jostakin syystä tämä aamu muistutti minua ensimmäisestä illastani täällä. Muistin, kuinka vihainen olin. Ikävöin silloin niin kovasti takaisin Kanadaan. Asiat olivat muuttuneet niin paljon. En ollut ajatellut yhtään vanhoja ystäviäni tai tyttöystävääni. Sukulaisiani olin toki nähnyt, mutta muuten kaikki entisestä kodistani oli vain muistoja. Elämäni oli ikään kuin alkanut alusta. Entinen elämäni oli ollut helppoa ja huoletonta. Nyt olen juossut päin tiiliseinää, kohdannut kaiken synkän ja surullisen. Huomannut, miten hirveä tämä maailma on. Olin avannut silmäni todellisuudelle, tippunut pilvilinnoistani. Maailma on hemmetin paska ja julma paikka. Kaiken sen keskellä oli Harry, hohtava sädekehä päänsä päällä. Hän toi minulle rakkautta, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Hän toi minulle turvaa, iloa ja vapautta. Sain olla juuri sellainen kuin halusinkin.

Näin Harryn tulevan puiden takaa. Hänellä oli mietteliäs ilme, mutta nähdessään minut hän puhkesi hymyyn. Kävelin häntä kohti ja puristin hänet tiukkaan halaukseen.
- Mä just muistelin mun ekaa iltaa Montanassa. Oisitko sä koskaan uskonu, että me päädytään yhteen sillon, kun heitin sua lumipallolla?
- En ikinä. Mä muistan vieläkin kuinka vihanen sä olit. Muistan myös, kuinka paljon mä yllätyin, kun näin sut seuraavana päivänä meidän luokassa.
- Mä muistan, kuinka mä en pystynyt ajattelemaan muuta kuin sun silmiä. Mä taisin nukahtaakin siihen, että mietin niitä, sanoin ja punastuin rajusti katsoessani poikaa, joka hymyili suloisesti.
- Sä olit ensimmäinen, joka puhui mulle moneen kuukauteen. Sä näit ja huomasit mut, enkä unohda sitä ikinä.
Painauduin takaisin Harrya vasten ja tiukensin otettani hänestä. Painoin kasvoni hänen rintaansa vasten ja tunsin, kuinka hänen sormensa kaivautuivat hiuksiini silittäen niitä hellästi.
- Sä oot antanut mulle enemmän läheisyyttä kuin kukaan muu koskaan. Mä tarvin läheisyyttä, ihan liikaa, sanoin hiljaa.
Puhelimeni alkoi värisemään taskussani, joten jouduin irrottautumaan Harrysta. Katsoin puhelintani ja näin, että soittaja oli Niall.
- Niin?
- Missä te kaks oikein viivytte? Me ollaan jo Zaynin kanssa täällä ja noi kaks molemmat kuolee tossa lattialla. Me myöhästytää vielä kohta kaikki koulusta.
- Joo joo, me ollaan tulossa.

- Hermostuttaako suakin? kysyin vetäen takkini reunaa hermostuksissani alaspäin.
- Lievästi, kaikki menee hyvin, jos ne ei oo saanu tietää Liamin itsemurhayrityksestä.
- Entä Mikey? En tiiä miten hyvällä Trevor jengeineen kattoo sitä. Se erottuu niin räikeesti joukosta.
- Se värjäs eilen hiuksensa punaseks, nyt se erottuu vielä räikeemmin. Tosin meidän porukka erottuu muutenkin.
- Meidän pitää suojella niitä kahta niin hyvin kun vaan pystytään. Ne ei kestä enää yhtään iskua.
- Kuulostaa siltä niin kuin oltais menossa jonnekin sotaan.
- Lukio on aikalailla sotatanner, naurahdin ja soitin ovikelloa.

Ehdimme vain eteiseen asti, kun Mikey jo kaappasi Harryn halaukseen. Yritin olla olematta mustasukkainen. Yksi halaus ei merkinnyt mitään, eihän?
Muistin oman jännitykseni ensimmäisenä koulupäivänäni täällä. Muistin, kuinka jännitin turhaan niin paljon. Mikeyn jännitys ei ollut turhaa, me kaikki tiesimme mitä pojalla on vastassa.
- Tehäänkö me tästä turhan dramaattista? Me ollaan kaikki siellä yhdessä ja meitä on paljon. Ne ei voi tehä mitään kovin pahaa meille. Ne voi satuttaa meitä kuin vain sanoilla, eikä kenenkää meistä tarvi kuunnella niitä, koska ne ei oo totta. Mä tiiän, että sä Liam oot tosi herkillä nyt. Sun pitää vaa kestää ja sulkee korvat niiltä, Zayn paasasi halaten Liamia samalla.
Tämä porukka oli huikea. Jokainen heistä oli muuttunut niin paljon. Kasvanut henkisesti niin paljon, varsinkin Harry.

Michael oli näyttänyt ensinäkemältä kovalta punkkaripojalta, jota ei hetkauta mikään. Nyt hän näytti pelokkaalta, kärsivältä pikkupojalta. Hänen katseensa harhaili koulumme käytävillä. Näytinköhän minäkin silloin yhtä pelokkaalta? Hän katsoi pelokkaasti jokaista vastaantulevaa ihmistä. Harry silitti vähän väliä hänen selkäänsä rauhoittavasti. Ikuinen, tyhmä ja turha mustasukkaisuuteni yritti jälleen vallata minut. Zayn istahti harmaalle sohvalle ottaen Niallin syliinsä. Liam istui heidän viereensä ja Mikey hänen viereensä. Sohvan reunalle jäi vain pieni tila, johon Harry istui. Hän tarrasi käteeni ja vetäisi minut syliinsä.
- Ei sitten voitas näyttää yhtään enemmän homoilta, Liam mutisi.
- Tää on hei normaalia, Zayn vastasi.
- Tää on normaalia sitten, kun meillä kaikilla ei ole homoleimaa päämme päällä.
- Homoudessa ei pitäisi olla mitään pahaa enää 2000-luvulla, Harry tokaisi.
Käytävän päästä alkoi kuulumaan äänekäs nauru. Trevorin, Peterin ja muutaman muun pojan ääni kaikui muuten lähes tyhjällä käytävällä.
- Sano se noille, mutisin hiljaa.
- Voi helvetti, me saadaan niin turpaamme, Niall sanoi ilmeettömästi.
Liam näytti siltä, kuin olisi nähnyt aaveen ja Mikey puristi molempia käsiään nyrkkiin. Tunsin Harryn otteen tiukentuvan ympärilläni. Pojat huomasivat meidät ja nauru vain yltyi. Heitä oli kaksinkertainen määrä meihin verrattuna. Nielaisin, onko tämä edes todellista?
- Voi hellanlettas, että on sulosta! Trevor huudahti ja puristi Niallin poskea. Niall tarrautui tämän käteen ja viskaisi sen pois. Pojan silmät siristyivät ja tämä läpsäisi Niallin poskea.
- Lopeta, ennen kuin sulla ei ole enää tuota kättä, Zayn murahti.
Trevor kohautti olkapäitään ja antoi katseensa kiertää meissä. Hänen ivallinen hymynsä leveni hänen katseensa kohdatessa Mikeyn.
- Jaahas jaahas, kukas tämä peikko on? Oletteko alkaneet hamstraamaan näitä homoja muualtakin? hän kysäisi saaden koko poikajoukon nauramaan takanaan.
Peter tarrasi säikähtänyttä poikaa rinnuksista ja nosti tämän pois sohvalta. Poika vinkaisi lentäessään vasten tiiliseinää. Tunsin Harryn kädet voimakkaampana ympärilläni hänen nostaessaan minut sivuun. Hänen kätensä tärisivät ja hänen kasvonsa olivat vääristyneet vihasta. Hän ryntäsi Peterin kimppuun painaen hänet seinää vasten.
- Nyt. Vittu. Riitti, hän sylkäisi hampaidensa välistä lyöden jokaisen sanan jälkeen pojan pään seinään. Kaikki olivat hiljaa. Ei kuulunut ääntäkään.
- Älkää vittu luulkookaan, että me pelättäis teitä. Te ootte vitun säälittäviä paskiaisia, jokainen. Te ette vittu koskaan pärjää elämässänne. Tulevaisuudessa te tuutte vaan katumaan tätä paskaa. Tuutte katumaan niin vitun paljon. Te ette voi koskaan muuttaa tekemäänne. Te ette voi koskaan muuttaa sitä, mitä ootte tehny mulle koko mun elämäni ajan. Enää mä en alistu teille. Enää mä en anna teidän tuhota mun kavereita. Mä voisin vittu hakata jokaisen teistä. Voisin purkaa kymmenen vuoden vihani teihin jokaiseen. Te ette koskaan huomioinu mua, te pilasitte mun elämän sillä paskalla, mitä musta jauhoitte, Harry huusi niin lujaa, etten ollut koskaan kuullut hänestä lähtevän sellaista ääntä.
Hän päästi Peteristä irti, käveli Mikeyn luokse ja auttoi hänet pystyyn. Viha oli laantunut pojan silmistä, niistä näkyi vain väsymys ja tuska. Avasin sylini hänelle ja laitoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Trevorilla kesti hetki toipua järkytyksestään.
- Ai ette pelkää? Liam yritti tappaa itsensä ensimmäisen uhkauksen jälkeen. Saastanen homo ei kestänyt hetkeäkään, Trevor sanoi katsoen ivallisesti Liamia.
- Mä en ole homo, Liam sanoi hiljaa.
- Mitä? En kuullut? Vaikket olisikaan, et tule koskaan saamaan naista tässä homojengissä, Trevor naurahti.
- On se saatana, kun ei puhetta ymmärretä! Kehtaat vielä sanoa noin! Meinasit tappaa ihmisen sairas paskiainen! Harry murahti ja alkoi nousemaan sylistäni. Lukitsin hänet käsilläni lähelleni.
- Shh, se ei oo sen arvonen, anna sen olla, kuiskasin hänen korvaansa.
Katsoin käytävän toiselle puolelle ja huomasin siellä Tessan. Tyttö katsoi halveksivasti Trevoria suu puolittain järkytyksestä auki. Hän huomasi katseeni ja iski minulle silmää. Sitten hän tunkeutui poikien välistä ja istahti Liamin syliin.
- Ai, moi pojat. Enkai mä keskeyttänyt mitään? hän kysyi viattomasti.
Liamin silmät suurenivat, kun tyttö kietoi kätensä tämän kaulan ympärille ja painoi suudelman tämän huulille.
Jokaisen Trevorin kaverin ilmeet olivat hämmästyneitä. Ilkikurinen virne kohosi huulilleni.
- K-kuka sä sitten oot? Trevor kysyi Tessalta.
- Mä oon Tessa, Liamin tyttöystävä.
- Vau, pakko sanoo, että te kyllä osaatte yllättää, Trevor mutisi. Hän naurahti hermostuneesti ja lähti kävelemään pois porukka mukanaan.
- Te ootte kyllä ihan mahtavia! Me vielä jyrätään noi, Niall hehkutti ja nousi Zaynin sylistä läpsäyttääkseen kaikkien kanssa ylävitoset.
  ❤️