Words can kill ||Larry Stylinson||

12. Luku

| Tää luku on kaikille niille, jotka jaksaa mun naamaa joka päivä koulus. Jaksaa kuunnella mun ainaista valitusta. Nostaa mut aina ylös ku tipun siitä ihanalta kuilun reunalta, tai ku uhkaan tippua, ne pitää mua reunalla. Tää on niille, jotka halaa mua aina ku näkee et oon uponnu liian syvälle itteeni. Tää on niille, jotka yrittää estää mua uppoomasta sinne. Tää on kaikille, jotka välittää musta ja näyttää sen välittämisen. Mut muistakaa et mun o välil pakko päästä sinne syvälle, et voin vaa purkaa ne ulos ja kirjottaa niistä, mut jos jään sinne liian pitkäks aikaa, mut saa repii ylös. Kiitos kaikesta, en tiiä missä oisin jos en ois tutustunu teihin. Kaikki teistä ei ees koskaa nää tätä, mut laitan teille äänettömän kiitoksen. En voi ikinä kiittää teitä tarpeeks.. ❤️ jenniiihhg janikamm (näytäthän siskolleskin) Tuuliaaaaaa Tää voi kuulostaa tosi öäh oudolta emt, mut mun oli pakko kiittää, koska en koskaa kiitä teit tarpeeks. |

~ Louis

- Harry! Ei! huusin ja revin hänet kokonaan laiturille. Tärisin kauttaaltani.  Itkin hysteerisesti ja vedin hänet syliini. Hän oli ehtinyt laittamaan vain yhden jalkansa veteen. Hän katsoi minua tyhjällä katseellaan.
- Louis, älä itke, hän kuiskasi.
- Harry, mä tiedän ettet sä halua kuolla. Mä tiedän, että sä oot vahva. Sä et ois tehny sitä, ethän? kysyin. Muutama yksinäinen kyynel valui pojan poskelle.
- E-en.
- Haz, anteeksi, kuiskasin nyyhkyttäen katkonaisesti ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
- Sä oot ihan jäässä. Mitä sä oikein aattelit? kysyin.
- E-en mitään. M-mä vain leijuin. M-mä en voinu hallita itteeni, Harry kertoi niin hiljaa, etten melkein kuullut.
- Kaikki kuolee joskus Louis, oli pelissä joku ylempi voima tai ei. Entä jos se ylempi voima halus, että mä kuolen nyt? hän jatkoi tuijottaen minua silmiin.
- Jos se ois halunnu sitä, se ei ois kertonu mulle, et sä oot täällä, vastasin.

Kuka vain meistä voi kuolla milloin vain. Se voi tapahtua sekuneissa. Ensin kaikki voi olla hyvin. Voit kävellä hauskan päivän päätteeksi tien yli ja pam, rekka ajoi ylitsesi. Niin kylmältä ja julmalta kuin se kuulostaakin, se on vain karu totuus, jonka kaikki tietää. Oli se sitten kohtalon määräämää tai sattumaa, se on väistämätöntä.
- Haz, mä oisin kuollu kans jos sä oisit tippunu. Mä en osaa uida hyvin ja toi vesi on niin kylmää.
- Et sä ois saanu tulla mun perään, hän kuiskasi.
- Etkö sä yhtään ymmärrä kuinka arvokas sä olet? Mielummin mä kuolisin sun kans, kun kuolisin siihen tuskaan, sanoin vetäen hänet lähemmäs itseäni. Painoin huuleni hänen otsalleen ja yritin lämmittää hänen tärisevää kehoaan hankaamalla sitä kevyesti kädelläni.
- Sä jätit mut yksin, vaikka sä lupasit, ettet koskaan tee niin, hän sanoi alkaen itkeä.
- Anteeksi siitä, mitä tein. Liam kiristi mua. Se sano, et ne kaikki tulee ja hakkaa sut jos oon sun kans, enkä voi estää niitä yksin. Ne tietää jopa missä sä asut. Mä en halunnu, mut mun oli pakko, koska sä et ansaitse hakatuksi tulemista mun takia.

- Et sä jaksa kantaa mua, hän sanoi heikosti ottaessani hänet syliini.
- Sä et paina mitään, vastasin.
Poika kietoi kätensä ympärilleni ja painoi varovasti leukansa olkapäälleni.
- Kiitos, et tulit. En mä ois hypänny, mut oisin jäätyny ilman sua, hän kuiskasi.

~ Harry

Jää sortui, minä upposin. Hitaasti kylmä vesi kangistutti ruumiinosiani yksi kerrallaan. Ensin vain jalkaterät, sitten sääret, polvet, reidet ja lopulta oltiin vyötärössä. Henkeni salpautui hitaasti. Sydämeni tuntui jäätyvän myös. Oliko se edes mahdollista? Sydämeni jäätyi kirjaimellisesti. Ei sillä, että se joskus olisi ollut kovinkaan lämmin.  En panikoinut, en vaikka olisi pitänyt. Kylmyys oli saavuttanut melkein kaiken, mitä minusta oli pinnalla. En saanut enää henkeä kylmyyden vuoksi. Lopulta pääni painui myös veden alle. Suljin silmäni. Vihdoin minun oli helpompi hengittää. Oikeastaan, en hengittänyt ollenkaan. Kaikki ympärilläni oli hiljaista ja rauhallista. Liian rauhallista, liian helppoa. Sitten avasin silmäni. Kelluin vasten veden päällä olevaa jäätä. Painoin käteni paksuun jäähän. Näin melkein sen läpi tummuvan taivaan ja kuun, joka loisti siinä suurena. Hakkasin jäätä, en pääsisi täältä enää pois. Nyt se oli ohi. Minä kuolisin. Yhtäkkiä sydämeni kiihtyi ja paniikki kasvoi hallitsemattomaksi.

Suljin jälleen silmäni ja seuraava asia, mitä tunsin, oli jokin kova alusta jolle tipuin. Suustani karkasi valittava huudahdus. Silmäni aukesivat selälleen. Makasin tuntemattoman huoneen lattialla. Tarrauduin hiuksiini voimakkaasti tärisevillä käsilläni. Toinen huuto karkasi huuliltani ja purskahdin itkuun, joka sai minut vääntymään kasaan. Näin silmissäni yhä uudelleen ja uudelleen sen jään, tunsin sen paniikin. En saanut happea. Tunsin käsien nostavan minut lähelle itseään. Kädet puristuivat tiukasti ympärilleni, ne pitivät minua kasassa.
- Hengitä Haz, hengitä, ääni hoki rauhoittavasti.
- Kaikki on hyvin, mä oon tässä, ääni jatkoi.
Se kuulosti niin kliseiseltä, sellaiselta, jota olen aina halunnut kuulla. Sellaiselta, jota aina hoetaan kaikille, paitsi minulle. En nähnyt mitään kyyneleideni läpi. Tärisin hallitsemattomasti. En ollut koskaan nähnyt niin pahaa painajaista, en koskaan ole tuntenut mitään tälläistä. Kädet nostivat minut ilmaan ja kantoivat minut jonnekin, ilmeisesti sängylle. Jos olisin saanut hetken mielijohteen, jos olisin oikeasti tippunut. Jos olisin hukkunut, kuollut sillä tavalla. Suljin silmäni. Olin jälleen vedessä, joka oli kangistuttanut koko kehoni. Tällä kertaa joku oli muuttunut, vieressäni kellui toinen eloton olento, hymyilevä Louis. Vertahyytävä huuto karkasi huuliltani. Tunsin tukehtuvani, en saanut enää ollenkaan happea. Tunsin vain tärisevän, raskaan kehoni ja kuulin huutoni.

  Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.

~ Okei. Ei enää ikinä tällästä tekstiä. Tunnen jokase tuntee nii voimakkaana et musta tuntuu et räjähän kohta palasiks. Mä en pysty nyt kirjottaa tähä muuta ku et anteeks tän luvun sekavuuesta, en vaa saanu kirjotettuu tähä mitää järkevää. Tää luku on yhtä sekava ku mun ajatukset aina :D Niin ja anteeksi pituus myös, en pystyny laittaa tähä muuta ja tän täytyy loppua tähä. Niin ja kuunnelkaa toi alla oleva biisi jos ette oo kuunnellu. Kuunnelkaa ne sanat. Ne on täydelliset. Ei mulla muuta.