Words can kill ||Larry Stylinson||

29. Luku

|

  I wanna fight
But my hands been broken, once too many times. So I'll use my voice, I'll be so fucking rude. Words they always win, but I know I'll lose 

~ Michael

Rehellisesti sanottuna minua hermostutti helvetisti. Jaksomme oli juuri vaihtunut ja minulla oli ensimmäinen musiikin tunti. Kukaan porukastamme ei olisi siellä, joten olisin yksin. Olin tottunut yksin olemiseen, mutta nyt kun minulla oli hetken ollut ihmisiä ympärilläni, se tuntui kammottavalta. Ajauduin takarivin nurkkaan ihmisten katseiden saattelemana. He eivät näyttäneet tottuneen vieläkään erilaisuuteeni. Samalla tunnilla olivat myös tanssijaisissa soittaneet pojat, olisin niin kipeästi halunnut heidän bändiinsä. Olin ajautunut niin syvälle ajatuksiini, että säpsähdin tajutessani, että opettajani puhutteli minua.
- Hei sinä takarivin poika, sinun vuorosi.
Hän oli melko lyhyt hymyilevä vaaleahiuksinen nainen, joka katsoi minua ystävällisesti silmiin.
- M-mitä? änkytin punastuen vähän. Koko luokka tuijotti minua paheksuvasti, mutta opettajamme ilme pehmeni entisestään.
- Soitatko sinä mitään soittimia?
Nyökkäsin ja katsoin käsiini.
- Soitan aika paljon kitaraa, mutta osaan mä pianoakin soittaa, mutisin ja nostin varovasti katseeni.
En ollut yleensä kovin ujo, vaan suorapuheinen, ehkä jopa hieman tyly. En vain ollut tottunut normaaliin kouluun.
- Mainiota, pääset tänään näyttämään taitojasi. Meillähän on täällä kunnon bändikin, he ovat varmasti kiinnostuneita sinusta, eikö niin Luke?
Katsoin opettajan katseen osoittamaan suuntaan. Pitkä, vaaleahiuksinen poika tuijotti minua halveksivasti ja tuhahti. Kerrassaan upeaa. En tuskin malttanut odottaa.

~~

Seisoin sähkökitara kädessäni luokan etuosassa kolmen muun pojan kanssa. Lukella oli myös sähkökitara kädessään ja mikrofoni suunsa edessä. Tummahiuksisella pojalla, jonka nimi oli ilmeisesti Calum, oli kädessään basso. Kumpikaan ei vilkaissutkaan minuun päin ja molemmat esittivät ilmeisesti, että olisin vain ilmaa. Bändin rumpali, Ashton, kuitenkin hymyili minulle rohkaisevasti ja ojensi minulle nuotit johonkin heidän omaan kappaleeseensa.

Ehdin kuitenkin soittaa vain yhden säkeistön ja innostua hommasta, kunnes Luke pomppi lavalla ja vetäisi muka vahingossa kitarani johdot irti.
- Hupsista, hän näytti liioitellun pahoittelevalta hetken ja alkoi sen jälkeen nauramaan isoon ääneen. Calum liittyi mukaan, eikä vilkaissutkaan suuntaani. Ashton katsoi minua huolestuneesti, josta päättelin, että ilmeeni kertoi kaiken, mitä tunsin. Kovetin itseni vanhaan tuttuun tapaan ja laskin kitarani telineeseen.
- Haistakaa vittu. Ai niin, ilmainen vinkki; kannattais varmaan lisätä joku Teletappien tunnari tuohon soittolistaan, sopis enemmän teidän tyyliin.
Nostin molemmat keskisormeni pystyyn ja vastustin kiusausta hieroa niitä Calumin ja Luken naamaan. Kävelin takaisin luokan perälle ja istuin alas laittaen käteni puskaan. Opettajamme rykäisi muutaman kerran ja yritti vaivaantuneena ottaa tilanteen hallintaan. Hän katsi minua säälivästi. Liian säälivästi, ja minä vittu vihasin sääliä.