Words can kill ||Larry Stylinson||

14. Luku

| Ilmotelkaa kirjotusvirheistä ja oudoista lauseista |

~ Louis

- Louis! Apua! Zayn huusi kaukaa, lähes toiselta puolelta järveä. Käännyin ympäri ja näin jäällä istuvan Harryn. Nielaisin, oliko hän kaatunut pahasti? Luistelin niin nopeasti kuin pystyin heidän luokseen. Zayn oli polvillaan Harryn vieressä ja silitti varovasti tämän selkää.
- Se vaan kaatu ja sit alko tärisee ja tuijottaa tota jäätä. Sit se tärinä vaa pahentui ja se meni ihan hysteeriseks ja huusi, että "mä kuolen, mä kuolen, mä hukun." Sano kiltti, että sä osaat auttaa sitä, mä en osaa tehä mitää, Zayn sanoi katsoen minua säikähtäneesti.
Istuin Harryn viereen kylmälle jäälle ja nostin hänet varovasti syliini painaen hänen päänsä rintaani vasten. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin hänet mahdollisimman lähelle itseäni.
- Haz näki eilen aika traumaattista unta hukkumisesta, se ei päässy pois jään alta. Mä olin tyhmä, kun laitoin sen tulemaan tänne, vaikka tiesin siitä unesta, selitin Zaynille. Päätin jättää kertomatta siitä, mitä järvellä tapahtui ennen sitä unta. Otin toisen punaisista lapasistani pois ja pyyhkäisin peukalollani pojan kylmää ja märkää poskea.
- Haz rakas, ei mitään hätää, tää jää kyllä kestää meitä, se ei voi pettää. Siellä järvellä oli virta, täällä ei, sanoin lempeästi. Keinutin poikaa pienesti ja hänen katseensa alkoi liikkua. Hän nosti päätään ja katsoi silmiini kauniilla, punareunaisilla, vihreillä silmillään. Hymyilin pienesti ja hän vastasi hymyyni.
- Harry, mä en ikinä lähtis tänne luistelemaan, jos en ois täysin varma, että tää jää kestää. Mä en todellakaan osaa uida ja sä näit sen siellä kylpylässä, Zayn sanoi katsoen Harrya. Hän otti varovasti pojan kädet käsiinsä. Tunsin pienen mustasukkaisuuden tunteen, vaikka Zayn oli hetero, tai no mistä minä tietäisin.
- Te ootte tosi sulosia, voisinpa mäki olla näin vapaasti Nialin kanssa, hän mutisi niin hiljaa, etten ollut varma kuulinko oikein. Katsoin häntä kysyvästi ja hän punastui korviaan myöten.
- Unohda, et sanoin ton, oikeesti, unohda, hän sanoi. Halusin tietää enemmän, mutta tiesin, ettei hän halunnut puhua siitä. Sitä paitsi Harry oli nyt etusijalla.
- O-otteko varmoja, että tää kestää? hän kysyi heikosti. Nyökkäsimme molemmat ja hän painoi kasvonsa rintaani vasten.
- Kiitos.

Olimme luistelemassa hitaasti ympäri järveä, näytimme vuorotellen Harrylle mallia. Olimme olleet melko kauan lähes kiusallisessa hiljaisuudessa.
- Harry mä oon niin pahoillani siitä, että oon kohdelluu sua huonosti ja kiusannu sua, Zayn sanoi hiljaa ja tuijotti tiheää metsää, joka ympäröi järveä.
- Et sä niin pahasti, kuin ne muut, niin kuin Niall, Harry mutisi.
Zaynin soittoääni alkoi soimaan täyttäen piinaavan hiljaisuuden. Zayn kaivoi taskujaan ja nosti sieltä puhelimensa. Hän katsoi soittajan nimen.
- Siinä paha, missä mainitaan, hän mutisi.
- Moi Niall, mitä nyt? hän lähes tiuskaisi laitettuaan puhelimensa korvalleen.
- Sillä Louisin takapihalla olevalla järvellä luistelemassa, en tiiä onko ihan hyvä idea tulla tänne. Hei oota, ei vittu. - Se löi luurin korvaa ja tulee kuulemaa tänne, Zayn sanoi vaivaantuneesti ja laittoi puhelimensa takaisin taskuunsa. Harry luisteli lähelleni ja tarrautui kiinni kädestäni.
- Sen ois parempi käyttäytyy kunnolla tai mä uitan sen tuolla avannossa, sanoin.
- M-mä voin kyllä lähtee, Harry sanoi, irrottautui otteestani ja alkoi luistelemaan kohti laituria. Tarrasin häntä hihasta kiinni ja vetäisin hänet takaisin luokseni.
- Jos täältä joku lähtee niin se on sitten Niall, Zayn sanoi.

Puolituntia myöhemmin Niall juoksi jyrkän, puiden täyttämän rinteen alas heiluttaen kättään. Olimme pelanneet kolmestaan ja meillä oli ollut hauskaa ja nyt hän tuli pilaamaan kaiken. Hän luisteli luoksemme ja hänen katseensa muuttui heti tuomitsevaksi, kun hän huomasi Harryn.
- Mitä tuo tekee täällä? hän kysyi.
- Tuo, jolla on muuten nimikin, on täällä pelaamassa meidän kanssa, ja jos sulle ei kelpaa, voit lähteä, sanoin.
- Älä sinä sano mitään, kun oot muutenkin aina tuon puolella, Niall sanoi.
- Mä oon myös täysin Harryn puolella, Zayn sanoi terävästi. Niall huokaisi.
- Hyvä on, pelataan.

Kaikki meni hyvin, kunnes Niall päätti tönäistä Harryn jäähän. Zayn alkoi silminnähden hermostua. Hän tarrasi Nialia rinnuksista ja työnsi tämän järven laidalla olevaan lumikasaan. Sitten hän istui hajareisin tämän päälle pitäen poikaa paikoillaan.
- Mikä vittu sua vaivaa? Haluatko sä aina olla se ikuinen kiusaaja? Saavutatko sä jotain sillä, että kidutat Harrya? Luuletko sä et voit peittää oman homoutes haukkumalla Harrya homoksi? Homoudessa ei oo mitään vikaa Niall, ainoa vika siinä on sun kaltaset ihmiset. Meidän kaltaset ihmiset. Kukaan ei voi tuomita, varsinkaan me. Zayn huusi katsoen Nialia. Niall haukkoi henkeään ja katsoi järkyttyneenä ensin Zaynia, sitten minua ja Harrya.
- Mä en ole homo! hän huusi kyyneleet silmissä.
- En varmasti ole! hän jatkoi yrittäen työntää Zaynia pois.
- Montaako sun tyttöystävääs sä oot oikeesti rakastanu? Zayn kysyi.
Niall ei vastannut, tuijotti vain hiljaa.
- Voitko sä oikeesti sanoo mulle, ettet sä rakasta mua? Zayn kysyi ääni murtuen. Suuni lähes loksahti auki ja kuulin Harryn yllättyneen henkäisyn.
- Miksi sä nöyryytät mua? Miksi? Miksi sä kysyt noin typeriä kysymyksiä? Miks sä kysyt ne silloin, kun en voi vastata? Niall kysyi ääni hiipuen.
- Kyllä mä rakastan sua Zayn, Niall kuiskasi hyvin hiljaa. Zayn painoi huulensa Nialin otsalle.
- Mäkin rakastan sua.

~ Harry

Kaikki meni hyvin oudoksi vain minuuteissa. Koko päivä oli jotain hyvin outoa. En osannut selittää järjellä kaikkea tapahtunutta, eivätkä aivoni pystyneet käsittelemään kaikkea tätä. Ensin luulin kuolevani, sitten Zaynistä tuli kiva ja auttavainen. Kohta pystyin jopa nauramaan ja olemaan normaali kahden ihmisen kanssa. Oikeastaan olin aika hiljainen, mutta olin kumminkin. Sitten tuli Niall ja muuttui hetkessä kiusaajastani itkeväksi mytyksi, joka huutaa hysteerisenä, ettei ole homo. Eikä se ollut edes yllättävintä, vaan se, että kyseinen poika nousi hangesta, luisteli luokseni ja halasi minua lujaa ja täristen. Seisoin shokissa, enkä aluksi edes tajunnut kietoa käsiäni hänen ympärilleen. Se vain oli hyvin, hyvin outoa. Hetken jopa olin onnellinen, etten kuollut. Vain hetken. Vaikka asiat ympärilläni järjestyvät kuin itsestään kauniiksi kokonaisuuksiksi. Vaikka kaikesta tulee yhtäkkiä ihanaa, hauskaa ja mukavaa. Silti minä kidun, elän pääni sisällä, kidutan itseäni ja kohtaan oman pahan onnen tuojani, karman.

~ Tsädäm, tiedoksi teille immeiset, et mä kirjottelen näitä lukuja aina pitkin viikkoa, joten saatte sit yhen tai pari lukua aina viikonloppusin. Tykkään kirjotella sillee pätkissä enemmä ku sillee, et kirjotan kaiken putkee koska sit saatte enemmä asiaa. Nyt btw ne jotka halus Zialia, sai sitä ;) Voisin taas pahotella tän luvun outoutta ja tylsyyttä ja kaikkee muutaki mut jätän välii koska teen nii joka luvus.