Words can kill ||Larry Stylinson||

E P I L O G I

Mikä siinä on kun onnen tie on niin vaikea saavuttaa? Sitä etsiessä eksyy, vaikka sen näkisi edessään. Jotkut löytävät sen etsimättä, kulkevat sitä pitkin suurimman osan elämästään. Jotkut eivät löydä sitä koskaan tai he luovuttavat ennen sen löytymistä.  

Sitten löysin onnen tien. Se pakahduttaa voimallaan. Se saa makaamaan täristen paikoillaan, tuijottamaan kattoon hymy korvissa. Posket ovat turtana, katse sädehtii väsyneidenkin luomien alla. Se herättää eloon muumioituneen sielun. Menneisyyden käärinliinat irtoavat salvasta ja tippuvat lattialle. Alta paljastuu arpinen ihminen, mutta se on sentään ihminen. Arvet on sidottu kultaisin tikein. Sydän on elossa, elinvoimainen syke tykyttää äärirajoillaan. Nyt menneisyyden kaiherrus tuntuu vain hyttysen pistolta, kun ennen se romahdutti maailman.

Rakkautta varjostaa enää pelko, pelko menettämisestä. Pelko muodostaa myrkyllisiä ajatuksia, jotka saavat sekaisin, saavat kyseenalaistamaan kirkkaimpiakin totuuksia.

Rakkaus voittaa kuitenkin pelon. Rakkaus on nimittäin voittamaton. Varsinkin silloin, kun se leimahtaa juuri oikeana. Eteen tulee juuri oikea henkilö, jonka katse on tulta ja jäätä. Jonka liekit sulattavat oman katseesi jään ja sinä sulatat hänen katseensa. Henkilö, jonka kanssa olet sinä, et kukaan muu. Et tunne häpeää, et tunne kipua. Henkilö, jonka edessä voit romahduttaa muurisi. Voit antautua hänen eteensä paljaana kaikkine arpinesi. Eikä hän revi arpiasi auki, hän häivyttää ne. Kun kosketat häntä, pääset hänen lähelleen, sinut valtaa turvallisuuden tunne. Olet turvassa kaikelta. Hänen tuoksunsa on jumalainen, se kielii turvasta, se kielii rakkaudesta, se kielii siitä, että hän on sinun ja sinulle tarkoitettu. Hänen katseensa palvoo sinua, silittää sinua, hyväilee sinua. Hänen katseensa on lempeä. Näet hänen säkenöivän sielunsa, joka loistaa yhä kirkkaammin kohdatessaan omasi. Oma katseesi porautuu häneen. Tunnet kuinka silmäsi säkennöivät onnesta ja rakkaudesta. Olet yhtä hänen kanssaan. Kahdesta vajavaisesta ihmisestä on tullut yhden ihmisen kaksi puoliskoa. Puoliskot ovat lujittuneet yhteen niin tiukasti, ettei mikään enää koskaan erota niitä. Olet vihdoin saanut kaiken mistä olet voinut vain haaveilla, ja vielä enemmän.

Usko, toivo ja rakkaus. Tärkeimmät kuin monen monta valaa. Usko pysyvyyteen, usko rakkauteen. Toivo tulevasta. Ikuinen rakkaus.

Jo sun katsees mut elvyttää,
Antaa toivon pilkkeen,
Rauhoittaa.

Mä nään sun sisimpään,
Sieluun kauneimpaan,
Muistoihin hirveimpiin.

Sä oot mun kohtalon määränpää
Ja mä sun.
Ehkä meidän oli tarkoitus kärsiä,
Että voitaisiin toisemme paikata,
Todellisesta onnesta nauttia.

Sanat voivat tappaa, mutta ne voivat myös herättää henkiin.

» KIITOS