Words can kill ||Larry Stylinson||

11. Luku

| Tästä saatte astetta erilaisemman luvun. Mä en tiedä pilasinko tän luvun ratkasullani vaiko en, mutta se sit on teijän päätettävissä, toteutan vaan teidän toiveita. Ja niin tää luku on weirdotommodaddy :lle koska hän on idolini ja yks parhaimmista kirjottajista joita täältä tiiän ja ihmisenäkin ihan sairaan ihana ja mahtava ja adjektiivit loppu taas kesken. ❤️ VAROITUS! Sisältää jälleen voimakasta kielenkäyttöä. Huom! Julkaisin tänää aikasemmi yhen luvun joten jos et oo lukenu sitä nii suosittelen lukee sen ensin!|

  ~ Harry

It's inevitable everything that's good comes to an end.

Vielä aamulla luulin kaiken olevan normaalisti. Saisin olla koulussa Louisin kanssa. Kaikki ei ollut normaalia. Louis vain käveli ohitseni vilkaisemattakaan minua. Huppu oli vedetty syvälle päähän ja katse suuntautui jalkoihin. Hän käveli suoraan Nialin, Zaynin ja Liamin luokse. He ottivat hänet toverillisesti vastaan. Painoin katseeni alas. Hienoa, kaikki oli mennyttä. Kävelin rivakasti poikien ohi ja luokkaamme. Istuin taaimmaiseen nurkkaan ja painoin käteni kasvoilleni. Hengitykseni muuttui kiivaaksi ja sydämeni hakkasi tietään ulos rinnastani. Nieleskelin palaa kurkustani. Nyt piti pysyä vahvana. Tunsin kyyneleideni yritykset purkautua ulos silmistäni. Yritin epätoivoisesti painaa silmäluomiani sormillani. Lopulta sain itseni kootuksi. Hengitykseni oli raskasta ja jokainen hengenveto sattui. Miksi päästin Louisin kuoreni sisälle? Nyt se on täysin murrettu, enkä pysy enää kasassa. Louis ja pojat tulivat nauraen luokkaan ja istuutuivat kauas minusta. Louis ei vilkaissutkaan minua. Painoin katseeni pulpettiin ja puristin täriseviä käsiäni nyrkkiin. Mitä oli tapahtunut? Olimme viettäneet täydellisen viikonlopun ja nyt hän ei enää edes huomaa  minua. Kaikki sanat ovat turhia. "En jätä sua koskaan" "En ikinä suutu sulle pahasti" "Meidän kaveruus kestää ikuisesti", paskat. Mikään ei kestä ikuisesti. Lopulta vain sinä itse jäät. Vaikka tietäisit, että sinä itse et koskaan tekisi noita asioita, et koskaan työntäisi ketään pois. Et tekisi niin, koska sinulla ei ole ollut koskaan ketään ympärilläsi. Haluat pitää kaikesta kynsin ja hampain kiinni, ettet taas jäisi yksin. Mutta niillä muilla on ollut, joten ne tietävät, että ihmiset niiden ympärillä vaihtuvat vain. Minulla ei vaihdu, jään aina lopulta yksin. Joten olin tyhmä kun uskoin Louisin sanoja. Olin ihan helvetin tyhmä. Ainut hyvä asia tässä oli, että opin läksyni. En luota enää kenenkään sanoihin siitä, että he olisivat aina kanssani.

~ Niall (yllätyys)

Zayn istui mustalle sohvalle ja istuin hänen viereensä. Hän laittoi kätensä sohvan selkänojalle ja siirsi sen olkapäälleni. Sitten hän vetäisi minut itseään vasten. Käänsin pääni häntä kohti ja lähetin hänelle varoittavan katseen. Minun oli kuitenkin pakko hymyillä, kun kohtasin suklaanruskeat silmät. Käänsin katseeni vieressäni istuvaan Louisiin, joka tuijotti synkkänä lattiaa.
- Ryhistäydy vähän, pärjäät tosi hyvin, sanoin laittaen käteni hänen olkapäälleen ja taputtaen sitä kevyesti. Poika vain mumisi jotain vastaukseksi. Harry laahusti katse lattiassa ohitsemme. Käänsimme kaikki katseemme häneen. Niin, kaikki vihasivat Harrya. Hänestä liikkui paljon huhuja. En tiennyt niiden alkuperästä, mutta kaikki uskoivat niihin. Hän vain oli. Häntä ei koskaan huomannut, ellei häneen melkein törmännyt, tai jos hänestä puhui, ja tajusi hänen olevan vieressä. Ryhmätöissäkään häntä ei huomannut, vaikka hän olisi samassa ryhmässä. Jostain syystä en tuntenut sääliä, tai katunut sanojani tai tekojani. Jostain syystä minusta tuntui, ettei häntä kiinnostanut se, miten häntä kohdeltiin. Hänen ilmekään ei värähtänyt, kun hänelle sanottiin jotain. Hänellä oli aina se sama, tyhjä ilme. Olin alkanut hitaasti tajuamaan, mitä Louis teki sille ilmeelle. Siihen tuli eloa, nyt se oli taas entisensä. Tunsin hetken pientä katumusta, mutta työnsin sen heti syvälle piiloon.  Louis tuijotti edelleen vessan ovea, jonka taakse Harry oli kadonnut.
- Jätkä hei, mikä tuossa oikein kiehtoo sua? Zayn kysyi tuijottaen Louisia kysyvästi.
- Sillä on nimikin, eikä se asia kuulu vittuakaan teille, Louis murahti.
- Älä hiilly, se oli ihan tavallinen kysymys, sanoin puolustaen Zaynia.
- Oletko sä kusessa siihen? Oletko sä joku hintti? Liam kysyi Louisin toiselta puolelta.
Louis nousi ylös, näytti meille keskisormea ja lähti kävelemään kohti maantiedon luokkaa.
- Ei helvetti, onko se oikeasti hintti, Liam mutisi.
Nielaisin ja siirsin katseeni Zayniin. Zayn katsoi silmiini ja väläytti pienen hymyn.
- Vittu Liam, tää ei tuu toimimaa, jos sä ajat sen heti pois. Tää oli vittu sun idea,  Zayn tiuskaisi ja nousi sohvalta katsoen minua kysyvästi. Nousin myös ylös ja lähdin seuraamaan häntä.
- Vitun tosikot, Liam sanoi ja tuli perässämme maantiedon luokkaan.

Olimme koulumme vähiten käytetyssä wc:ssä. Olin Zaynin halauksessa ja suutelin hänen kaulaansa, kunnes ovi yhtäkkiä avautui.
- Liam käski sanoa, e.. Vau, tuota heh, voin tulla myöhemminkin, Louis mutisi ja työnsi oven takaisin kiinni.
- Ei helvetti, miten me unohettiin laittaa ovi lukkoon? kysyin irrottautuen Zaynista ja lyöden kädelläni otsaani.
- Sehän oli vain Louis, ei meillä ole hätää.
- Vain Louis!? Vittu edes Liam ei tiedä tästä! Kuuntelitko yhtään, kun hän pilkkasi Louisia homoudesta? huusin hänelle ja löin nyrkkini seinään.
- Pitäisikö meidän kertoa? hän kysyi hiljaa.
- Ei helvetissä pitäisi! Ootko sä ihan vitun hullu? Haluatko sä tosissas samaan tilanteeseen, kuin Harry tai ehkä vielä pahempaan? Sä olet helvetti jääkiekkojoukkueessa,  miten sä  ajattelit päästä enää sen jälkeen pukuhuoneisiin?
- Mä en ole koskaan vittu ymmärtänyt edes mikä Harryssä on vikana, te siitä ootte jauhanu paskaa, en minä, Zayn huusi.
- Nyt ei ole vittu kyse Harrystä! Nyt on kyse meistä ja meidän maineesta! huusin.
- Sun maineesko on tärkeempi, kuin meidän suhde? Mua ei ainakaan kiinnosta vittuakaan, miten meitä kohdellaan, kunhan saan olla sun kanssa, Zayn sanoi katsoen minua surullisilla silmillään.
Menin sanattomaksi.
- Etsitään se vitun Louis, mutisin hetken hiljaisuuden jälkeen.
- Saat etsiä sen yksinäs, poika mutisi ja lähti kävelemään pois paiskaten oven kolahtaen kiinni.

~ Harry

Poika rämpi syvässä hangessa. Leijuin hänen vierellään. Pojan katse oli lasittunut eteenpäin. Jalat kulkivat konemaisesti eteenpäin. Pojalla oli kylmä, huulet sinersivät voimakkaasti. Kylmä lumisade runnoi ja kasteli tärisevää ruumista. Ilme ei värähtänytkään. Vaikka poika kaatui useasti syvään hankeen, hän nousi joka kerta konemaisesti ylös jatkaen matkaansa.

Viimein poika saapui määränpäähänsä, lumen peittämälle laiturille. Hän istui laiturin reunalle jatkaen tyhjyyteen tuijottamista. Hitaasti katse siirtyi jalkojen alle. Siinä oli kova virta, vesi liikkui voimakkaasti heikon jään alla. Poika kurotti toisella jalallaan veteen. Jää räsähti heti tuhansiksi palasiksi ja jalka sukelsi veteen. Poika alkoi laskea toista jalkaa hitaasti kohti villinä juoksevaa vettä. Kylmä kangistutti hitaasti koko ruumista. Pian poika tippuisi mustaan, kylmään, pimeään veteen. Pojan viereen istahti hahmo, joka kietoi kätensä pojan ympärille.
- Harry, hahmo kuiskasi. Ehkä enkeleitä on sittenkin. Leijaileva henkeni palasi takaisin kehoonsa. Enkeli tuli hakemaan minut viimein turvaan. Pois tästä turhasta maailmasta.

~ Saittepa taas uuen luvun. Tästäpä tuli kliseinen ton Nialin näkökulman takia :D No eikai tuo haittaa, ne jotka pyys Zialia, sai sitä :D melkone hyppäyski tosta Nialista tohon loppuun. Itken melkei, oon liia epävarma näistä mun luvuista, voin vaan toivoo, et te tykkäätte. Kiitos ihanista kommenteista ja tähdistä, olette ihania! ❤️
  Nyt te lapset käytte lukemassa tessa_helenaa :n Ziall ficin koska se on erittäin kivs.