Tähän maailmaan mahtuu niin monta tarinaa. Olivat ne sitten rakkaustarinoita tai surullisia tarinoita.
Lukiolainen Louis muuttaa Kanadasta Amerikkaan, Montanan osavaltioon. Siellä hän kohtaa Harryn, joka on rikkinäinen ja ujo poika. Syntyykö Louisi...
| Ja sama lapsellinen kakke jatkuu. Sori siitä. Mutta tarinan opetus oli että olkaa lapsia vielä ku voitte. Pelleilkää ja käykää siel leikkipuistossa. Ehitte vetää päänne täytee ja bilettää myöhemminki.. Ois btw jees jos kertositte kirjotusvirheistä ja oudoista lauseista... |
You've gotta let it go, you're losing all your hope Nothing left to hold, locked out in the cold You painted memories then washed out all the scenes I'm stuck in between a nightmare and lost dreams
~ Harry
- En varmasti muuten kiitä. Vihaan sua tän takia lopun elämäni, Liam sihisi. Liam ei ollut niitä poikia, jotka itkivät herkästi. Tiesin, ettei hän itkisi nytkään. Poika kuitenkin tärisi minun ja Louisin halauksessa ja siitä tiesin, että hän pidätti itkuaan. - Liam ei sulla oikeesti oo mitään hävettävää, Louis kuiskasi. - Et vaan välitä Mikeystä, se on vähä tollanen kusipää. Ajattele positiivisesti, nyt toi tyttö ainakin huomasi sut, sanoin rauhoittavasti. - Mä en Liam tarkottanu mitään pahaa, Mikey sanoi vieressämme tuijottaen huolestuneena poikaa. Liam pyyhkäisi poskiaan ja irrottautui meistä. - Anteeks ku mä reagoin tällee, mä en vaa oo koskaan saanu ketää, kehen oisin ihastunut ensin. Tai no, enhän mä vielä oo voinut ees ihastuu tohon, mutta ymmärrätte pointin. Kusin varmasti tämänki nolaamalla itteni. - Älä huoli poika, me ollaa kaikki tehty itestämme pellejä, Zayn sanoi ja nauroi tönäistessään Niallin maahan. Poika vinkaisi. - Toi sattu senkin paskiainen! hän huusi nauraen ja nykäisi pojan viereensä kovalle hiekalle. - Pojat pojat, rauhottukaa! Täällä on pieniä lapsia, Mikey torui heitä nauraen. En ollut huomannut tytön lähestymistä ennen kuin hän rykäisi selkäni takana. Käännyin ympäri ja katsoin häntä kysyvästi. - Saanko mäki tulla leikkimään teidän kanssa? - Tietenkin saat! Mikey huudahti ja laittoi kätensä Tessan hartioille rennosti. Kaksi pikkutyttöä juoksentelivat ympäriinsä jahdaten toisiaan kikattaen.
- Teidän pitää kokeilla tätä! Louis huusi. Hän juoksi ensin liukumäen ylös ja sitten alas. - Miten tossa pysyy pystyssä? Tessa kysyi katsoen laskelmoivasti mäkeä. - Helposti, tää ei oo edes vaikeaa, Louis kannusti. Minä en edes yrittäisi. Kaatuisin ihan varmasti. Tessa mietti hetken ja päätti sitten kokeilla. Hän juoksi kevyesti mäen ylös ja tarrasi kiinni sen päällä olevasta tangosta. Sitten hän kääntyi ympäri ja juoksi sen yhtä helpon näköisesti alas. Hän tuuletti hymyillen ja löi Louisin kanssa ylävitoset.
Seuraavaksi yrittivät Zayn ja Niallkin, onnistuen täydellisesti. Lopulta myös Mikey. Louis käveli vierelleni. - Yritätkö säkin? - En mä osaa, enkä halua, vastasin hiljaa. Voimakas ahdistus alkoi vallata minua. Vatsassani kipristi ikävästi. Nolotukseni nousi pintaan, miksi minun piti olla niin rajoittunut? Miksen uskaltanut tehdä mitään, mitä muut uskalsivat? Nielaisin ja potkin hiekkaa hermostuksissani. Tämänkin takia olisi paljon parempi, jos minulla ei olisi kavereita. Louis katsoi minua ymmärtävästi ja halasi minua lujasti. Hän oli oppinut tulkitsemaan tunteitani. En kuitenkaan halunnut, että hänestä tulee liian hyvä. Minä en nimittäin ollut koskaan täysin kunnossa, enkä halunnut, että hänen pitää olla koko ajan huolissaan. - Ei sun tarvi mennä, hän sanoi silittäen selkääni. - Liam, sun vuoro! Zayn huusi. Liam katsoi mäkeä punniten sitä katseellaan. - En mä taida, hän mutisi. Huokaisin helpotuksesta, en ollutkaan ainoa, joka iski kapuloita rattaisiin. - Liam, mene vaan, kyllä sä pystyt siihen, Tessa kannusti. Poika katsoi tyttöä hetken ja päätti ilmeisesti mennä sittenkin. Okei, olin ainoa nössö tässä porukassa. Louis irrottautui minusta ja käveli mäen eteen katsomaan. Liam pääsi onnistuneesti mäen päälle muutamalla harppauksella. Hän katsoi alas hetken ja päätti sitten juosta. Alku sujui hyvin, mutta sitten hänen jalkansa luiskahti alta ja hän kaatui puolessa välissä mäkeä. Poika tuli mäen ryminällä alas ja lensi sen juurelle kaataen sen edessä olevan Louisin mukanaan. Louis ähkäisi kaatuessaan soralle. Tuijotimme kaikki heitä hämmästyneenä. Mitä ihmettä juuri tapahtui? - A-anteeksi Louis, Liam änkytti punan kohotessaan hänen kasvoilleen. Louis naurahti, nousi ylös ja kohotti kätensä Liamille. - Ei haittaa yhtään, sattuko sua? hän kysyi pitäen edelleen kättään pojan edessä. Poika tuijotti maata vieressään, eikä tehnyt elettäkään tarttuakseen Louisin käteen. Huomasin hänen käsiensä tärisevän hillittömästi. Olin juuri menossa auttamaan häntä ylös, kun hän ponkaisi seisomaan jättäen huomiotta Louisin auttavan käden. Hän ei vilkaissutkaan meihin, vaan lähti kävelemään ulos leikkipuistosta rivakoin askelin. - Mikä sille tuli? Tessa kysyi kummastuneena. - Sitä taitaa nolottaa vähän. Sillä on muutenkin ollu vähän vaikeeta viime aikoina, joten se ei ole oikein oma ittensä, Niall selitti ja Tessa nyökkäsi. Ai vähän. Minua alkoi pelottamaan hieman. Entä jos hän taas päättäisi yrittää itsemurhaa? Lähdin kävelemään hänen peräänsä kunnes Mikey tarttui olkapäästäni. - Anna mä meen tällä kertaa. Tää on osittain mun syytä, hän sanoi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ Michael
Hölkkäsin Liamin luokse ja tarrasin kiinni hänen olkapäästään. Poika säpsähti ja käänsi katseensa minuun. Näin hänen silmistään itseni. Näin sen tyhjyyden ja yksinäisyyden. Kun on menettänyt kaiken sen, mistä on alunperin ollut peräisin. Vanhemmat, äiti, isä. Tuon pojan ajatukset olivat sekaisin. Hän ei kyennyt ajattelemaan järkevästi. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän vain kitui kaikkien ajatustensa kanssa. Kaiken sen sekasorron keskellä kuolema oli ainoa pakotie, ainoa selkeä asia. Tiesin sen syvällä kokemuksen rintaäänellä. Hän tarvitsee toisen, turvallisemman pakotien. Aivan kuten minäkin. - Sä et sais hävetä niin paljon. Sulla ei oo mitään hävettävää. Täällä ollaan vaan kerran niin miksei vaan riehuttas ja päästettäs kaikesta irti? Leikittäs ja oltais noloja? Eikä välitettäis tuomitsijoista, annettas mennä vaan. Me ei olla vielä aikuisia ja vielä sillonkin, kun ollaan aikuisia, me voidaan pelleillä. Ei tän elämän tarvi olla aina vakavaa. Sinä ja minä tarvitaan tällaista. Meidän pitää paeta siitä kaikesta paskasta ees hetkeks tai me lopulta päädytään oikeesti ruumishuoneelle. Ja se tyttö, Tessa. Se ei tuomitse sua sen perusteella kaadutko juostessas liukumäkeä alas. Se ei muuta sen ensivaikutelmaa susta, mutta se häpeä muuttaa. Älä häpeä, älä kadu mitään sellasta, missä oot päästäny irti ja antanu mennä. Tulevaisuudessa sä tuut katumaa enemmä niitä asioita, mitä sä jätit tekemättä, kun niitä missä sä epäonnistuit. Jos sä oikeesti tykkäät siitä tytöstä, anna mennä vaan ja iske se. Oot vaan oma ittes ja annat mennä huolehtimatta mistään. Älä oo rajottunut vaan kokeile kaikkea ja pidä hauskaa. Mä oon tässä sun kanssa, vaikka se onkin laiha lohtu. Niin on myös ne muutkin. Poika katsoi hetken minua hämmentyneenä. - Vau, en ois uskonu, että sun suusta tulee noin viisaita sanoja. - Mulla on paljon elämänkokemusta ja oon ehtinyt miettiä kaikenlaista. - Sä oot oikeessa ton suhteen, mutta mulle on tosi vaikeeta olla tollanen. Mun on pitäny aina olla sellanen cool ja kova. Mun on pitäny välttää itteni nolaamista, että pysyisin piireissä. Ei siellä puhuttu syvällisiä, siellä vedettiin kaljaa ja rikottiin tavaroita ja ihmisiä. Pistettiin kaikki paskaksi. Nyt pitäs yhtäkkiä pystyä avaamaan itteään, pitäs pystyä käyttämään tunteita. Pitäs pystyä nolaamaan ittensä ja leikkimään jossain leikkipuistossa. Pitäs pystyy olemaan ite se rikottu paska. Mä en tiiä miten kestän sen kiusaamisen koulussa kaiken tän päälle. Toisaalta mä välitän niistä kaikista jätkistä ja susta niin paljon, että ehkä mä selviän. - Me selvitään siitä yhdessä, kliseistä, mutta totta. Musta tuntuu, että mulla ei ole edes kovin paljon menetettävää. Mutta hei, lähdetäänkö takaisin leikkimään? - Joo mennään vaan, hän vastasi hymyillen.
Where did you lose your happiness? I'm here alone inside of this broken home Who's right, who's wrong Who really cares?
7.30 Liam Payne @Niallin lentävät kanat 🐔: Voitteko tulla tätä kautta kouluun... Mua ahistaa iha hirveesti enkä pysty menee sinne ilman teitä. Tosta yhestäkää oo mitää apua kun se panikoi hulluna tuolla. Louis Tomlinson: Mikey vai? Liam Payne: Joo... Se oksentaa jo seitsemättä kertaa tuolla keuhkojaa ulos. 😷 Niall Horan: Puhutaanko me samasta Mikeystä? 😶 Liam Payne: Valitettavasti... Niall Horan lisäsi henkilön Michael Clifford Harry Styles: Mikey, onko kaikki hyvin? Michael Clifford: Ei... Mä taidan kuolla vihdoin. ✝
~ En ymmärrä mite jaksatte tätä... MUTTA NYT ON LOMA JIPPIIH DIPISIPIDIII H U O M I O! JOS ETTE MUUTA KOMMENTOI NII KOMMENTOIKAA AINAKI VASTAUS TÄHÄ! Me mietittiin tessa_helenaa :n kans että mitäs jos me testattais vääntää jotai ficii yhessä. Toinen siis tekis toisen näkökulmasta ja toine toisen. Niist henkilöistä vois tulla kivsusti erilaisia persoonia ;) Täähän ois sit Malum fic ja se sisältäs tällasta masentavaa kakkea ja sit ilosempaa kakkea. Jos te haluisitte lukee sellasta nii ilmottakaa kommenteis koska ei me kirjoteta sitä jos kukaa ei halua lukee :D
