Kyyhkysen lento

∆ 32. osa ∆

"Katso, Draken lauma vilkuilee suuntaasi", Rachel supisi korvaani, kun hän mutusteli kroisanttiaan.

Vilkaisin ruokalan nurkkaan, kohti isoa pyöreää pöytää, jossa istui mustiin pukeutunutta porukka.

Valkeahiuksinen Drake katseli suuntaani vähän väliä. Hänen katseessaan oli jotain vangitsevaa ja ilkikurista.

Drake käänti katseensa ja kurtisti kulmiaan vieressä istuvalle tytölle. Tyttö näytti hieman loukkaantuneelle ja mulkaisi Drakea.

Tytöllä oli kauniit hyvin tummat ruskeat hiukset, jotka ylettivät lantiolle asti. Tyttö katsoi murhaavasti suuntaani.

"Hän on Beau, Draken tämän hetkinen tyttöystävä." Kuulin Rachelin suputuksen taas korvaani. "Et halua hänestä vihollistasi", Rachel jatkoi ja keskittyi takaisin kroisanttiinsa.

Huokaisin ja ajattelin: Viimeiseksi haluan täältä vihollisia.

Katselin ympärilleni ruokalassa, joka alkoi tyhjentyä. Ne harvat, jotka vielä oleskelivat ruokalassa, katselivat suuntaani ja keskustelivat hiljaa.

Ehkä tätä ei kestä kauaa, ajattelin, ja enhän minä tänne jää.

Hiljaisuus oli laskeutunut pöytäämme. Kaikki näyttivät hieman vaivaantuneilta, kun Max avasi suunsa: "No, milloin ajattelit puhua meille?"

Kaikki pöydässämme tuijottivat minua ja odottivat. Tätäkö se siis oli? Kaikki olivat niin etäisiä. Max näytti hieman uhmakkaalle.

"Upposit järveen ja yksi tyyppi joutui pelastamaan sinut, taas. Ja voin sanoa, että se en ollut minä", hän jupisi kädet ristissä rinnallaan.

Vilkaisin muita, mutta hekin olivat hieman hiljaisia ja katselivat muualle.

Huokaisin ja yritin puhua. Liikutin suutani, mutta sieltä ei tullut ääntä.

Turhautuneena lysähdin penkkiin: Arvasin että näin kävisi. Kaikki katsoivat minua kauhuissaan, eivätkä tienneet mitä tehdä.

"Hän saa äänensä takaisin muutamassa päivässä", kuulin tutun äänen takaani. Sandra oli ilmeisesti päässyt lounastauolle, kun hän ilmestyi pöytäämme.

"Myös hänen muu kehonsa on ollut heikkona", Sandra jatkoi ja hörppäsi kahviaan.

Muut nyökytteliväy päitään selvästi ilmeissään, mutta eivät kyselleet mitään.