Kyyhkysen lento

∆ 20. osa ∆

"Max, vie hänet huoneeseensa", rehtori sanoi ja kääntyi katsomaan kohti ikkunaansa.

Max tarjosi kätensä ja vetäisi minut ylös sohvalta. Huokaisin ja vilkaisin vielä rehtori Jonesia anovasti, mutta tämä katsoi minua Älä väitä vastaan -katseella.

Minut taas valtasi epätoivo ja pelko, kun kävelin ulos ovesta. Tunsin valkeasilmäisen pojan katseen selässäni, mutta se vain pahenti oloani. En tiedä, mikä minulle tuli, kun kaaduin seinää vasten.

Lyyhistyin kasaaan ja rupesin nyyhkyttämään. Lopulta kyyneleet valuivat poskiltani ja halasin polviani.

Max kyykistyi viereeni ja katsoi minua silmiin.
"Pärjäätkö?" hän kysyi minulta.

Pudistin päätäni ja pyyhkäisin silmiäni. Max huokaisi ja kiersi kätensä ympärilleni.
"No niin", hän sanoi ja nosti minut syliinsä.

Annoin hänen kantaa minua, sillä tuntui kuin en jaksaisi enää ollenkaan. Nyt tarvitsin turvaa ja tukea.

Max kantoi minut huoneeseeni, ja laski minut sängylle.
"Sinulla on ollut hieman rankka päivä", tämä naurahti, kun hän peitteli minua.
"Kyllä se huomenna on jo parempi", Max sanoi ja laski huoneeni avaimen yöpöydälleni.

"Kauniita unia Varpunen", Max sanoi ja lähti pois.