Kyyhkysen lento

∆ 45. Osa ∆

Talian paljastus pyöri päässäni. Olen kyllä vaistonnut Maxin kiintymyksen, mutta en ajatellut hänen olevan niin kiintynyt minuun.

~Toisaalta, ei hän ollenkaan paha saalis olisi~, ajattelin, mutta ajatukseni harhailivat Henryssä.

Tapasin Henryn, kun vaihdoimme kahdeksannelle luokalle. Henry muutti kaukaa tänne, ja kun hän niin hyvän näköinen oli, kaikki tytöt kuolasivat hänen peräänsä. Minä en, mutta Henry minun perääni.
Hän yritti iskeä minua heti toisena päivänä kemian tunnilla, kun jouduin hänen parikseen. Aluksi vain ärsyynnyin, mutta päivä päivältä pidin hänestä enemmän. Ja joululomien lähestyessä, olin jo kapsahtanut hänen kaulaansa.

Se oli yllättävää, miten paljon tajusin pitäväni hänestä. Kun kerran sain vastakaikua tunteilleni, kokeilimme virallista seurustelua, ja sitä olemme jatkanut. Tai jatkoimme, kunnes minut kaapattiin.

Havahduin mietteistäni ja nostin katseeni ylös koulun lattiasta. Valitettavasti liian myöhään.
Törmäsin johonkin ja lensin nurin. Takaraivoani jomotti vieläkin, sen edellisen tapauksen jäljiltä ja nyt pääkipuni vain pahenivat.

Avasin silmäni ja näin edessäni säikähtäneen pojan. Jäykistyin, kun näin hänen valkeat silmänsä. Niin tutut. Niin vieraat. Ja niin vangitsevat.
Hämmennys katosi pojan kasvoilta nopeasti ja sen tilalle tuli ärtymys.

"Anteeksi", poika mumisi ja katseli vaivaantuneena ympärilleen.
Kuulin juoksu askelia takaani. Tunsin Maxin tutut käsivarret ympärilläni, kun hän nosti minut pystyyn.

"Oletko kunnossa?" hän kysyi hätääntyneenä korvani juuressa. Hänen kätensä olivat edelleen ympärilläni, kun Max mulkaisi valkeasilmäistä poikaa.

Pojan takaa kuului hihittelyä ja sieltäilmestyi kaksi blondia, hoikkaa tyttöä, jotka kietoutuivat poikaa vasten. Tytöt alkoivat jutella pojalle ohjaten häntä eteenpäin, ohi minun ja Maxin.

Kun he kävelivät ohitseni, pojan valkeat silmät nauliintuivat minuun. En osannut tulkita niiden tuiketta.

Mielenkiinosta:

Keitä shippaatte?:

Henry x Rose

Max x Rose

? x Rose

😜😜