∆ 27. osa ∆

154 14 0
                                    

Kaaduin sängylleni ja mutisin elämäni kurjuudesta. Miksi minut oli tänne tuotu?! En ole mikään olio! Miksen vain olisi kotona löhöilemässä ja katsomassa Scarletin kanssa Netflixiä?

Huokaisin ja ryhdyin penkomaan purkamattomia laukkujani. Sieltä löysin lempikirjojani ja muita tärkeitä tavaroitani.

Erään kirjan välistä tippui pieni paperi. Noukin sen maasta ja katsoin ihmeissäni paperia.

Se oli valokuva minusta ja Henrystä, suutelemassa maailmanpyörän juurella, kun kävimme kiertävässä tivolissa. Ilon kyyneleet putoilivat poskilleni, kun muistelin ihanaa päivää. Kyyneleet muuttuivat surun kyyneleiksi, koska ikävä painoi niin pahasti.

Minun täytyy keksiä jokin keino päästä täältä pois, ja pian, ajattelin ja laskin kuvan yöpöydälleni, nojaamaan vasten herätyskelloani.

*Kop kop!* joku koputti oveeni. Avasin sen ja näin Maxin nojaavan oven karmiin pelkät uimashortsit päällään.

Wou, hän on todella hyvässä kunnossa..., ajatukseni pyörivät päässäni, kun tuijotin Maxin vatsalihaksia ja pullistuvaa hauista...

Ryhdistäydy Sparrow! Seurustelet Henryn kanssa! ajattelin tomerana.

"Niin?" kysyin ja väistin, jotta Max pääsisi sisään. Hän meni istumaan sängylleni ja katseli ympärilleen.

"Kiva huone sinulla", hän sanoi. Katsoin Maxia kysyvästi ja tämä vetäisi valloittavan hymynsä kasvoilleen.

"Lähdetkö järvelle uimaan ja nuotiolle?" hän kysyi ja katsoi kuvaa yöpöydälläni. Huokaisin ja vastasin saman mitä minua vastaan tulleille tytöille.

"En. Eihän kukaan edes tiedä kuka minä olen", sanoin ja nappasin kuvan Maxin ulottuvilta. Hänen kasvoillaan välähti ärtyneisyyden ilme, mutta siinä samassa se oli poissa.

"Siellähän sinä tutustut. Ja onhan sinun pakko jossain vaiheessa tavata ihmisiä, jos kerran jäät tänne", hän sanoi ja katsoi minua tiukasti.

"En aio jäädä tänne!" kivahdin ja kaduin heti äänen sävyäni.

Max naurahti ja sanoi: "Ei täältä pääse pois. Voit yrittää, mutta epäonnistut siinä, missä muutkin." Hän nousi sändyltä seisomaan ja korjasi hiussortuvan kasvoiltani.

"Tulisit nyt", Max sanoi hieman aneleva ilme kasvoillaan. Kurtistin kulmiani ja ristin käteni.

"Hyvä on", huokaisin ja sain Maxin tuulettamaan. Hätistin Maxin ulos, siksi aikaa kun vaihdoin bikinini ja nappasin pyyhkeeni mukaan.

Kyyhkysen lentoحيث تعيش القصص. اكتشف الآن