Kyyhkysen lento

∆ 28. osa ∆

Vierekkäin kävelimme Maxin kanssa kohti iloisia ääniä ja nuotion loimua. Ilta-auringon viimeiset säteet painuivat puiden taakse, kun istuuduimme nuotion ääreen.

"Destiny-", Max aloitti, mutta keskeytin hänet ja korjasin: "Rose."
Max katsoi minua virnistäen ja jatkoi asiaansa.

"Rose, saanen esitellä Oakleyn ja Rachelin, hyvät ystäväni. Oakley ja Rachel, tässä on uusi ystäväni Destiny Rose Sparrow", Max esitteli minut tumma ihoisille tytölle ja pojalle. He hymyilivät ja Rachel tuli halaamaan minua.

"Tervetuloa joukkoon!" hän sanoi. Hymyilin hänelle ja istuuduin Oakleyn viereen.

Katselin kahta uutta ystävääni ja mietin mitä kykyjä heillä oli. Rachel oli todella siro ja kaunis, ja hänen korvansa olivat hieman suipot kärjistä, aivan kuin keijulla. Oakley näytti ihan tavalliselle ihmiselle.

"Mitä sinä osaat?" kysyin varoen ja toivoin etten olisi ollut liian tökerö.

Oakley hymili ja sanoi: "Arvaa."

Minulla ei ollut mitään käsitystä, mikä hän oli. Mietin ankarasti, kunnes edessäni leijaili kivi, joka keskeytti ajatukseni.

"M-miten?" änkytin ja näin Oakleyn kasvoilla virneen. Max näytti ylpeälle ystävästään.

"Oakley on telekinesisti", hän totesi.

Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen sillä minulla ei ollut tietoakaan mistään tele-jutusta.

"Telekinesisti osaa hallita tavaroita ajatuksen voimalla. Oakley siis voi lennättää mitä tahansa asioita", Max jatkoi innoissaan, ja antoi minulle tikun, jonka kärjessä oli kolme vaahtokarkkia.

"No en minä nyt aivan kaikkea saa hallittua, mutta ajan myötä taitoni paranevat", Oakley sanoi vaatimattomasti ja näin kuinka tämä katsoi Rachelia ujo hymy kasvoillaan. Rachel vastasi hymyyn aivan yhtä ujolla, mutta myös ylpeällä virneellä. He ovat varmasti pari, ajattelin, ja jos eivät vielä, pian.

Olisin kiitollinen, jos joku haluaisi mainostaa tätä. En haluaisi olla mitenkään tyrkky, mutta olisihan se tietenkin mukava saada lisää lukijoita
~Rose