Kyyhkysen lento

∆ 25. osa ∆

Tal ohjeisti minua käydä vaihtamassa vaatteet, sillä en kuulemma herättäisi niin paljon huomiota. Kävin pikaisesti suihkussa ja laitoin koulupuvun päälle. Se oli oikean kokoinen, mutta yritin mulkoilla itseäni peilistä, sillä en halunnut tottua siihen.

Tal koputti oveeni ja päästin hänet sisään. Hän istui kirjoituspöytäni tuolille ja katsoi lukujärjestystäni.

"Meillä on kaksi seuraavaa oppituntia samat", Tal sanoi. Menin hänen luokseen ja katsoin lukujärjestystä. Oppitunnit olivat kuvaamataitoa ja hämmästykseksi draamaa.

Tal huomasi innostukseni ja sanoi: "Täällä ei opiskella mitään varsinaisia lukuaineita kuin ehkä pari kertaa kuussa." Nostin kulmakarvaani kysyvästi ja kysyin, miksi.

"Ajatellaan, että kaikki osaisivat niitä jo tai eivät muuten tarvitsisi niitä, koska me olemme yl-" Tal sanoi, mutta keskeytti lauseensa.

Istuin pöydälle ja tuijotin Talia tiukasti. Hän nielaisi ja jatkoi: "Me kaikki olemme yliluonnollisia."

Huokaisin ja mietin: Mitä minä täällä oikein tein?(ties kuinka mones kerta) En minä ollut yliluonnollinen.

Matkalla ruokalaan Tal kertoi itsestään. "Olen noita", hän sanoi, "mutta en sellainen joksi minua yleensä luullaan. Harjoitan vain kaikenlaista magiaa, en tee sillä pahaa." Nyökkäsin ja nielaisin, sillä olimme saapuneet ruokalaan.

Tal vei minut tiskille, josta nappasin voileivän ja cocacolan mukaani. Max vilkutti meille eräästä pöydästä. Menimme hänen luokseen ja istuimme pöytään.

"Onko olosi parempi?" Max kysyi ja lapioi ruokaa suuhunsa.

"On kai", vastasin hiljaa.
Talin mukaan saatoin olla hieman järkyttynyt pari päivää, mutta minun täytyi saada ajatukseni pois.
Max oli yllättynyt, kun myönsin meneväni kahdelle tunnille Talian kanssa. Hän tuijotti minua vaikeasti tulkittava ilme kasvoillaan. Lopulta hän hymyili itsekseen.