Kyyhkysen lento

∆ 29. osa ∆

Vietimme mukavaa iltaa. Nauroimme ja juttelimme kaiken maailman asioista Maxin, Rachelin ja Oakleyn kanssa.

Tal kävi pistäytymässä ja kyselemässä oloani, mutta pian hän meni omien ystäviensä luokse.

Kuu alkoi olla huipussaan, kun kukkulan rinteiltä alkoi kuulumaan hirveää metakkaa. Ihmislauma vyöryi alas nuotiota kohti.

He ulvoivat ja huutivat kovasti, ja ihmiset parveilivat pois heidän altaan. Max tuhahti ja hän näytti todella happamalle.

"No mitä nyt?" kysyin ihmeissäni, sillä en ollut nähnyt Maxia noin sitruunana. Hän vilkaisi minua ja katseli kulmat kurtussa tullutta joukkiota.

Rachel kosketti kättäni ja kuiskasi: "Se on hänelle arka aihe." Nyökkäsin ja jatkoin vaahtokarkkieni paistamista.

Vilkuilin vielä ympärilleni ja näin saapuneen porukan mulkoilut Maxia kohti. Max vetäisi minut ylös.

"Nyt mennään uimaan!" hän sanoi hieman pirteämpänä. Heitin mekkoni pois ja juoksin kiljuen kohti vettä. Muutkin ihmiset kiljuivat ja menivät ystävineen veteen.

Vesi oli kylmää, mutta en välittänyt siitä. Henkäisin kun pulahdin veteen, mutta se viilenti oloani ihanasti.

Uin pidemmälle ja nuotio alkoi kaikota, sekä sen mukana kaikki ihmiset ja ranta.

Tumma vesi näytti kutsuvalle. Haukkasin henkeä ja sukelsin veteen. Kauhoin käsilläni syvemmälle, kun aukaisin silmäni.

Vedessä oli kaunista, niin rauhallista.

Aivan kuin olisin nähnyt olentoja vedessä. Heillä oli kauniit pyrstöt ja he leijailivat vedessä taianomaisesti.

Vesi kutsui minua ja halusin sukeltaa syvemmälle.

Uin ja uin, mutta en ikinä tavoittanut pohjaa.

Vesi ympärilläni muuttui sameaksi ja kylmäksi.

Katselin ympärilleni, mutta en löytänyt pintaa.

Paniikki alkoi iskeä, ja happeni loppui.

Aloin kakomaan vedessä ja nielaisin vettä.

Vesi täytti keuhkoni ja tajuntani sumeni.