Lohikäärmeen valssi

1. Yllättävä vierailu

"Sinun täytyy täyttää velvollisuutesi valtiota kohtaan!"

"Ei tule kuuloonkaan! Painu helvettiin minun talostani!"

Tätä mekastusta oli jatkunut jo yli tunnin. Isäntä raivosi ja kirosi, rouva itki tuolillaan ja Eleanor istui paikallaan tuijottaen lattiaa sanomatta sanaakaan, vaikka herrojen riita koski juuri häntä ja hänen tulevaisuuttaan. Minuun ei kukaan kiinnittänyt huomiota, kuten tavallista. Minun oli tarkoitus siivota takasta lattialle lentänyttä tuhkaa, mutta valtion virkamiehen yllättävä vierailu ja siitä seurannut kiista sai minutkin keskeyttämään työni.

Virkamies, joka oli univormusta päätellen upseeri, oli menettänyt jo puolisen tuntia sitten itsehillintänsä, mutta nyt tuo mies raivosi jo pää kirkkaan punaisena.

"Ruhtinas on ilmoittanut haluavansa neidon sinun suvustasi, ymmärrätkö?!" upseeri huusi vasten isännän kasvoja, mitä moni mies ei olisi uskaltanut tehdä. "ja koska neiti Eleanor on tyttäresi, on hänen  lähdettävä!"

"Minun tytärtäni ei lähetetä minkään elukan huoraksi!" 

"Yhden naisen henki on pieni hinta valtion turvallisuuden rinnalla! Ruhtinas suojelee valtakuntaamme, yksi neito on vain pieni korvaus siitä!"

"Minun ainut tyttäreni ei lähde teurastettavaksi, ja sillä selvä!" isäntä karjui, ja silloin kaikki vilkaisivat minun suuntaani, eritoten rouva suorastaan mulkaisi itkunsa lomasta. Karahdin punaiseksi kasvoiltani, ja keskityin kuumeisesti pesemään kostealla  rievulla itsepäistä tuhkatahraa, joka ei millään suostunut irtoamaan lattiasta.

Asiahan on niin, että minäkin olen biologisesti isännän tytär, vaikkei isäntä koskaan tunnustanut minua omakseen. Olen äpärä, joka isännän armosta sai jäädä taloon piiaksi. Kaikki tuntevat minut ja tarinani, paitsi minä itse.

Tarina kaupungin juoruakkojen mukaan menee suunnilleen näin:  isäntä ei saanut vaimonsa kanssa poikaa, vain yhden tytön, Eleanorin. Tyytymätön isäntä kellisti vaimonsa kamaripalvelijan, joka tuli raskaaksi, ja synnytti tytön, minut. Olin jo syntyessäni pettymys ja häpeätahra, koska olin äpärä, ja kaiken lisäksi tyttö. Kamaripalvelija sai jäädä taloon äpärätyttönsä kanssa, mutta hänet alennettiin keittiöpiiaksi, jottei isännän vaimon tarvitsisi sietää häntä silmissään. Kun entinen kamaripalvelija sittemmin menetti henkensä, jäi tämä kurja lapsiriepu taloon piiaksi.

Siinäpä minun tarinani tiivistettynä. Ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, että rouva, isännän vaimo, vihaa minua sydämensä kyllyydestä, ja myisi minut orjaksi tai heittäisi kadulle, jos vain voisi.

Keskustelu, oikeastaan riita, siirtyi takaisin miesten pöydän ääreen. Huuto jatkui vielä hyvän tovin kirosanoja ja solvauksia säästelemättä. Rohkenin vilkaista Eleanoria, joka istui rouvan kanssa pienen teepöydän ääressä. Eleanor ei itkenyt eikä kiljunut. Eleanor oli aina ollut hyvin pidättyväinen, tottelevainen ja siivo. Unelmatytär siinä määrin, miten tässä kirotussa maailmassa voi tytär edes unelma olla.

Eleanorin pidättyväinen ulkokuori ei värähtänytkään miesten karjuessa loukkauksia toisilleen, mutta hänen maahan luotu katseensa paljasti kuinka paljon häntä pelotti. Myötätunto vihlaisi sydäntäni. Minä ja Eleanor olimme kuin siskoja, siis muutenkin kuin vain isämme veren puolesta. Me vartuimme yhdessä, säätyerostamme huolimatta, ja Eleanor on aina ollut ainoa isäntäväestä, joka on ollut hyvä minulle, kohdellut minua kuin ihmistä.

Pieninä lapsina leikimme usein salaa yhdessä, ja hän salakuljetti minulle herkkuja illallispöydistä. Olimme aina huolehtineet toisistamme tähän päivään asti. Nyt en voisi enää suojella häntä. Eleanor on minulle kaikki kaikessa, tärkein ihminen koko maailmassa. Hän on viimein ihminen, joka ansaitsisi  joutua Lohikäärmeruhtinaan kynsiin.

Lohikäärmeruhtinas on pienen valtakuntamme pelätty suojelija. Jokainen tyttölapsi pelkää koko elämänsä joutuvansa lähtemään vuorille ruhtinaan linnaan. Se on pahin kohtalo, minkä nainen voi osakseen saada. Huhutaan, että ruhtinas on  lohikäärmeiden kuningas, joka esiintyy ihmisen muodossa. Kylillä liikkuu paljon juttuja ja tarinoita kauheuksista, mitä ruhtinaan linnaan lähetetyille tytöille ja naisille on tehty. Kidutettu, raiskattu, murhattu. Pelottavimmissa tarinoissa ruhtinas jopa syö neitojaan. Kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä mitä neidoille on tapahtunut. Vain se tiedetään, että kukaan heistä ei ole palannut takaisin.

Meidän oman kuninkaamme esi-isät solmivat aikanaan Lohikäärmeruhtinaan kanssa sopimuksen. Sopimuksen mukaan Lohikäärmeruhtinas suojelee taikuudellaan ja väkevyydellään valtakuntaamme vihollisilta, ja vastineeksi ruhtinas saa valita itselleen neidon mistä tahansa suvusta, yhden kerrallaan, ja hän saa tehdä heille mitä haluaa. Jotkut neidot kestävät ruhtinaan mielivallan alla vain kuukausia, toiset jopa vuosia. Silloin tällöin vuorilta saapuu viesti, jossa ruhtinas vaatii uutta neitoa. Nyt uusi viesti on jälleen saapunut, tällä kertaa Charlesin suvulle, minun isäntäni luo.

Viimeisetkin herjat oli lausuttu, ja taloon laskeutui hiljaisuus. Isännältä ja vieraalta loppuivat luultavasti kirosanat ja loukkaukset kesken. Miehet tuijottivat vihan vallassa toisiaan, kunnes lopulta vierailija nousi ylös pöydän äärestä.
"Sinulla ei ole vaihtoehtoa", mies tokaisi varoittavasti isännälle. "Tytärtäsi tullaan hakemaan kahden päivän kuluttua!" sen sanottuaan upseeri riuhtaisi ulko-oven auki ja marssi ulos pamauttaen oven perässään kiinni.

Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Rouvakin oli lakannut vollottamasta ja väänteli nyt käsiään.
"Charles, sinä et saa antaa tämän tapahtua!" rouva parkaisi rikkoen hiljaisuuden. 
"Mitä helkkaria sinä akka luulet minun voivan tehdä?" isäntä melkeinpä naurahti katkeruutta houkuen. "Minä en voi vastustaa ruhtinasta saati kuningasta."
"Mutta Charles.."
"Etkö sinä saatana ymmärrä puhetta!" isäntä karjaisi lyöden nyrkkinsä pöytään, ja sai rouvan hätkähtämään ja itkemään uudestaan. 
"Isä-kiltti, älä huuda äidille!" Eleanor parkaisi nostaen ensimmäistä kertaa koko illan aikana katseensa lattiasta. Isäntä ja rouva vaikenivat molemmat hampaitaan kiristellen. 
Eleanor nielaisi ennen kuin jatkoi, yrittäen kuulostaa urhealta:
"Minä lähden ruhtinaan luo. Minun on täytettävä velvollisuuteni maatamme kohtaan."

Isäntä voihkaisi nojaten päätään käsiään vasten. "Minä en selviä tästä selvin päin. Tyttö, tuo viiniä!"
Säpsähdin hieman, kun olemassaoloni huomattiin ensimmäistä kertaa moneen tuntiin. Nyökkäsin kuitenkin tottelevaisena. "Kyllä isäntä."

Nousin ylös lattialta puristellen tuhkaa esiliinastani ja hipsin vähin äänin keittiön puolelle. Kukaan ei koskaan puhutellut minua etunimelläni, paitsi Eleanor. En ollut edes nimen arvoinen. Sarah oli herrasväelle pelkkä tyttö.

Salongissa alkoi uudelleen hässäkkä, tällä kertaa riitelivät isäntä ja rouva, missä sinänsä ei ollut mitään uutta. Heidän koko avioliittonsa oli alusta alkaen ollut pelkkä muodollisuus, näin olen kuullut, ja he pysyvät yhdessä ainoastaan välttääkseen skandaalin. Joskus mietimme Eleanorin kanssa, olisiko tilanne toisin, jos jompikumpi meistä olisi syntynyt pojaksi.

Riidan äänet vaimenivat ja jäivät ylös, kun kapusin keittiön kellarinluukusta alas hämärään ja pölyiseen kellariin. Kylmä kosteus otti minut vastaan ja sai minut hytisemään. Täällä säilytettiin viinien lisäksi erilaisia hilloja ja kuivattua lihaa. Nappasin pieneltä pöydältä kynttilänjalan, ja sytytin kynttilän nähdäkseni eteenpäin. Pieni liekki lämmitti käsiäni ja valaisi kulkuani kellarin käytävää pitkin. Viinit olivat perällä, oluttynnyrien vieressä. Käteni tärisivät, kun otin yhden viinipullon käteeni. Pelko Eleanorin menettämisestä ja häntä odottavista kauheuksista raastoi sydäntäni. Eleanor ansaitsi parempaa, ansaitsi mahdollisuuden elää onnellisempaa elämää. Miksen minä voinut olla hänen tilallaan!

Ajatus jysähti aivoihini kuin raskas tiiliskivi. Eleanorin tilalla? Mutta minähän voisin asettua hänen tilalleen, jos vain..