Bellatrixin tytär

1. Luku

(A/N: Tähän alkuun voisin kertoa vähän taustaa tähän tarinaan. On siis Harryn ja kumppaneitten kuudes vuosi Tylypahkassa. Voldemort, Bellatrix, Lucius Malfoy ja joitakin muita kuolonsyöjiä onnistuttiin tappamaan viidennen vuoden lopussa. Velhomaailmassa  vallitsee nyt rauha ja eloon jääneet kuolonsyöjät on passitettu Azkabaniin.)

 Ron Weasley

Mitä ihmettä ne oikein vielä odottavat? Lajitteluhan suoritettiin jo. Miksi me emme saa vielä ruokaa?

Nyt Dumbledore nousee seisomaan. Aikooko se tosissaan pitää puheensa ennen kuin olemme syöneet?

Professorin hopeaiset hiukset ja parta kimaltelevat salissa kirkkaasti. "Tiedän, että haluatte jo kovasti päästä herkullisen juhla-ateriamme kimppuun, mutta sitä ennen minulla on erittäin tärkeä ilmoitus. Tämä vuosi on hyvin poikkeuksellinen. Saamme nimittäin uuden oppilaan, joka aloittaa suoraan kuudennelta vuosiluokalla."

Koko sali kohahtaa Dumbledoren sanojen seurauksena. Kuka ihme se voi olla? Ja miten joku voi aloittaa suoraan kuudennelta?

"Tervetuloa", Dumbledore lausuu mahtipontisesti samalla kun Suuren Salin ovet aukeavat. "Nerezza Lestrange!"

Salissa vallitsee järkyttynyt hiljaisuus, kun erehdyttävästi äitiään muistuttava tyttö astelee vakain askelin koko Suuren salin läpi.

Hänen saapuessaan opettajien korokepöydän eteen, salissa alkaa kuulua pelokasta ja inhoavaa kuiskintaa. Kaikki tietävät, mitä hänen äitinsä teki. Monien täällä opiskelevien rakkaat kohtasivat loppunsa Bellatrix Lestrangen käsissä. Harryn kasvot ovat järkytyksestä valkoiset. Siriuksen kuolemasta ei ole kulunut kuin pari kuukautta. 

Nerezza muistuttaa äitiään suorastaan häiritsevän paljon. Hän ei kuitenkaan, toisin kuin äitinsä, ole viettänyt päivääkään Azkabanissa, joten hänen ihonsa ei ole vahamainen, eivätkä hänen poskensa ole painuneet lommolle. Yhdennäköisyys tuntuu silti tekevän ihmiset entistä ennakkoluuloisemmiksi.

 Huomaan ajattelevani, että omia vanhempiaan ei voi valita. He vain ovat keitä he sattuvat olemaan, eikä sille voi mitään, vaikka kuinka haluaisi. Ymmärrän ihan hiton hyvin, että kaikki ovat peloissaan, mutta Nerezza ei silti ole sama henkilö kuin äitinsä. Ehkä hän on samanlainen, ehkä ei. Sitä ei voi sanoa pelkästään ulkonäön perusteella.

En edes ole varma, miksen halua tuomita Nerezzaa heti suoralta kädeltä, niin kuin kaikki muut näyttävät tekevän. Minähän olen yleensä se, joka ei mieti asioita monesta eri näkökulmasta, vaan tekee vain hätäisiä johtopäätöksiä.

 Ehkä en halua tällä kertaa tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, koska tiedän niin hyvin, miltä tuntuu, kun kaikki odottavat, että on samanlainen kuin perheensä.

Kaikki ovat aina odottaneet minulta kamalasti, koska kaikki veljeni ja Ginny ovat niin taitavia ja joko suosittuja tai hyviä koulussa tai molempia. Nerezzan äiti taas oli toisten kärsimyksestä nauttiva murhaaja, joten kaikki ilmeisesti odottavat Nerezzan olevan samanlainen.

Muistan edelleen, miten Bellatrixin ympärillä saattoi suorastaan aistia pahuuden auran. En kuitenkaan huomaa mitään sellaista Nerezzassa. Hänen ilmeensä ja eleensä eivät ole pahantahtoisia. Ehkä hän on vain parempi näyttelijä kuin äitinsä, mutta jostain syystä en usko sitä.
 
Nerezza Lestrange